Koska minkäänmoista parannusta Lilyn blogialustaan ei ole tullut vaikka kielipitkällä on odoteltu jo ikuisuus, niin antaa olla, pitäkää tunkkinne ja kaikkea hyvää ja kaunista toivotellen poistun muille maille vierahille 😀

Jos jatkossa kiinnostaa minun aivoitukseni ja elämäni, niin tervetuloa uuteen osoitteeseen:
https://eteenpainelavanmieli.blogspot.com/

PS: HYVÄÄ JOULUA, enää 46 yötä <3

Luovuin 1997 kahdesta suuresti rakastamastani kissasta, Leevistä ja Otosta, koska silloin parivuotinen tyttäreni osoittautui todella allergiseksi about kaikelle mitä söi ja minkä kanssa oli tekemisissä. Onneksi kissoja on ollut halipulassa hyödynnettäväksi veljen ja vanhempien luona, mutta se ikuinen kaiho ja kaipuu omaan kattipattilaiseen on siitä asti kaihertanut sydäntä.
Tyttären allergiat ovat helpottaneet vuosien myötä ja hänellä nykyään on oma terapiapalleroisensa Mörkö ja pojalla taas kaikkien tihulaisten kruunaamaton kuningas Hulifer. Kissoista olen päässyt nauttimaan heidän myötään ihan lähikontaktissa, kun tarpeen vaatiessa ovat tulleet ”mummin” luokse touhuamaan välillä päiväksi, välillä viikoksi.

Turjake on vastustanut oman kissan hankkimista tiukkaan äänensävyyn, milloin syyksi on esitetty oma allergia, milloin lause ”en tykkää kissoista” (HAHAHAHHAHAH) tai selitys kuinka emme enää ikinä pääsisi minnekään reissuun, koska kissaa ei voisi yksin jättää. Jabajabablääblää. Jälkikasvu on luvannut ja vannonut hoitavansa vastavuoroisesti meidän kissaamme, koska me hoidamme heidän kattipaholaisiaan tarpeen vaatiessa.
Viimeisin perustelu olikin hellyttävä: ” no eihän me RAASKITA lähteä enää mihinkään, kun tulisi ikävä

Minä olen jaksanut puhua ja puhua ja puhua, olen esitellyt miljoona kissavideota ja laittanut söpöjen pentujen kuvia aina kun itselle on kuvavirtaan niitä eksynyt. Tori.fin tarjonnasta olen näyttänyt kaikki lähiseudulle syntyneet pentueet ja miettinyt mikä suloisista palleroista voisi olla meidän. Mutta ei.

Muurin särki lopulta savunharmaa pentu Halla. T. tuijotti öttiäisen kuvaa ja totesi, että onpa siinä suloinen kissa. Työnsin kuvitteellisen kiilan säröytyneeseen muurinkoloon ja puhalsin täysillä päin.
”Jos kysäisen onko vielä vapaana?”
….”milloin se olisi luovutusikäinen?”
Olin jo naputtelemassa viestiä kun lause ei ollut vielä lopussakaan.
Mutta Halla oli jo varattu eikä siitä tullut meidän omaamme.

T. ehti paikata muurinsa säröt, mutta jatkoin sitkeästi pehmitystä ja jossain vaiheessa mutisin että viimeistään siinä vaiheessa kun jään eläkkeelle, meille ilmestyy kissa sanoi hän mitä hyvänsä. Muuttakoon mies toimistolle, jos ei halua samassa huushollissa asustaa.
Elokuussa sain osatyökyvyttömyyseläkepäätöksen ja riemastuin – olen ELÄKKEELLÄ! Hihkaisuni irroitti T:sta vain tuhahduksen, mutta joku päivä sen jälkeen hän tuli ja halasi minua todeten, että jos oikeasti ja todella kissan meille haluan, ei hän voi asian edessä seistä!

En halua kissaa, joka on teetetty tienaamismielessä, koronan jälkeen kun maatiaiskissojenkin hinta on kivunnut pilviin – maatiaisen hinnalla saisi jo rotukissankin, jos pentu yhtään on erityisemmän näköinen Niinpä laitoin paikalliseen FB-ryhmään ilmoituksen, jossa kyselin josko alueelta löytyisi ei-rahanhimo-silmissä-kiiluen-pentueita, josta voisimme pennun ostaa.
Ja heti tärppäsi! Mökkimatkan varrelta löytyi tiine emo, joka oli ehtinyt ennen suunniteltua kastrointia livahtaa naapupihan kollin kanssa kiihkeästi kopuloimaan.

Syyskuun 6 päivä herätessäni puhelimessai odotti viesti, joka kertoi pentueen syntyneen yöllä. Kuusi kaunista palleroista oli maailmaan pyörähtänyt: yksi harmaa, yksi mustavalkoinen, kolme oranssia ja yksi valko-oranssi. Kenenkään kuka minut tuntee tai on edes vain nähnyt ei varmasti ole yllätys, että varasin oitis yhden oransseista pennuista. Jos joku niistä olisi vielä narttu, niin spesifimmin juurikin se, koska kahden leikatun uroksen on helpompi hyväksyä narttu laumaan uudeksi eläjäksi.

Kaksi viikkoa pentueen maailmaan tulosta menimme ensi kertaa tapaamaan tulevaa perheenjäsentämme, alustavan arvion mukaan yksi oransseista on kuin onkin narttu ja se on varattuna Vonkikselle <3
Sitä ihanuuden määrää! Iik ja Ooh ja Aah ja Nyyh.

Olemme nyt eri kokoonpanoilla vierailleet pentujen luona kahden viikon välein, huimaavan nopeaa on niiden kasvu ja energian määrä. Pentueen syntymänimet ovat:
harmaa on Mörkö
mustavalkoinen on Latzi
valko-punainen on Tuutikki
1 oranssi poika on Nipsu
2 oranssi poika on Hemuli
ja oranssi tyttö on mikäs muu kuin Pikku Myy.

Saa nähdä jääkö Pikku Myy öttiäisen nimeksi vai muuttuuko se kun kattilainen asettuu uuteen kotiinsa. Meillä on pidetty useampi nimihautomo ja tällä hetkellä neitokaisesta puhutaan kotiympyröissä Foxey Ladyna (juu, meillä tykätään Jimi Hendrixistä). Lopullinen nimi asettunee sitä myötä millaiseksi neitosen persoona osoittautuu kunhan päästää kunnolla tutustumaan.

14 viikoa tulee täyteen joulukuussa, joten meillä on siis ikioma jouluvauva!