Olga Kokko: Munametsä

Postasin instaan tästä Olga Kokon Munametsästä Rodoksen lomalta näin:
Minut on satavarmasti leimattu seinähulluksi täällä hotellin allasalueella…langattomat kuulokkeet ei näy mihinkään, joten kanssaeläjien silmissä olen siis se nainen joka saa hysteerisiä nauruhepuleita ihan itsekseen. Voi tsiisus mitä ilotulitusta tää kirja onkaan.

Päähenkilö Linnean aivoitukset ja ajatukset ovat tervetullut tuulahdus tiukkapipoiseen kaikesta loukkaantuvaan nykypäivään, tämän teoksen Nainen ei ole mikään impye eikä sitä häpeäkään, miksi pitäisikään?

Uskallan myöntää, että  aikoinaan omakin lempiharrastukseni oli munametsällä käynti ja Linnean iskurepliikki ”lähdetäänkö panee” on useampaan otteeseen toimivaksi koettu ( muutenkin Linnean toimet ajatukset palauttivat mieleen omaa elämää parikymppisenä – ehkäpä tämä tuttuuden  tunne osaltaan tekikin kirjasta niin napakympin?).

Munametsällä samoilun lisäksi Linnealla on uusi loistava työpaikka mainostoimistossa, mutta unelma ei olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista, koska Linnea ei ihan sujuvasti sujahda sen enenpää mies- kuin naispuolistenkaan työkavereidensa sekaan. Puhumattakaan Linnean   loistavista mainosideoista! Minä niin haluaisin radioon, televisioon ja painotuotteisiin Linnean ideoimia mainoskampanjia!

Pohdinnan kohteeksi päätyvät mm. dicpicsit sekä  vagina- ja klitorisorgasmit (kiitos Sigmund Freud) ja ”välipaloistakin” saa lukija neuvoja…

Riemastuttavan suorapuheinen ja hulvattoman hauska on tämä Kokon esikoinen.

Olga Kokko: Munametsä
Julkaistu: 01/2019
Sivuja: 365
Kustantaja: Kustantamo SS