Unettomien, Liskojen öiden paluu

Herään kesken unen missä olen selittämässä turistilaumalle kauniin Tiffanylasi-ikkunan historiaa – ei siis edes painajainen, osasin ja tiesin ja yleisöni kuunteli kiinnostuneena!
Mutta herään silti.

Tiedän että ei pitäisi katsoa paljonko kello on, mutta katson kuitenkin, se on 3:28.
Perkele.

Tämä on taas jo ties kuinka mones yö kun havahdun aamuyöstä valveille ja vaikka väsymys yrittää kiskoa unta takaisin, se pakenee.

Toinen perkele.
Minä olen lomalla ja ei pitäisi olla mitään syytä heräillä ja alkaa tätä makaaberiä tanssia mörköjen kanssa. Mutta tahtia ei voi vastustaa ja taivun mustan valssin pyörteisiin.

Jokaikinen ikävä tai sellaiseksi aamuyön tunteina käännettävä asia hyökyy päähäni ja kasvaa suuremmaksi ja suuremmaksi jokaisella sisäänhengityksellä.
Yritän rentouttaa itseni lihas kerrallaan, yritän erilaisia hengitysharjoituksia, mutta möröt tanssaavat kaiken yli.

Ei tämä ihan sellainen instassa, fb:ssä tai blogissa hehkutettavaksi kelpaava loma ole ollut, vaikka hyviäkin hetkiä on toki löytynyt.
Aamuyöllä valvoessa ne vain tuntuvat niin kovin kaukaisilta.

Avoimesta keittiön ikkunasta kuuluu tuntemattoman linnun liverrys, taivas hohtaa vaaleanpunaista, minä pistän teeveden kiehumaan.

Olen lomalla, ehkä saan nukuttua päiväunet?