Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Hurmaava romaani, joka kietoo sinut pauloihinsa huumorillaan.
Juuri sitä mitä kaipasin – hetken pakoa arjesta hauskan kirjan parissa.

Ja mitä sainkaan? En tiedä vaikuttiko mielentilani siihen, että en kauheasti huumoria kirjasta osannut repiä, mutta en osannut huvittua Eleanorin orjallisesti noudattaman päivä- ja elämänrutiinin kuvauksesta tai vaikkapa hänen tavastaan kirjaimellisesti ymmärtää puhuttua kieltä tai kolmekymppiseksi kovin naiivista käsityksestään unelmien miehestä ja kuinka hänet saavuttaa.

Mutta.

Se mitä sain oli mahtava lukukokemus.

Eleanorin tarina oli hetkellisistä lapsellisuuksistaan huolimatta pohjimmiltaan upea ja koskettava kertomus ihmismielen suojautumiskeinoista kun tapahtuu jotain niin pahaa, ettei sitä pysty ymmärtämään. Se on kertomus kuinka rutiineiden noudattaminen pitää kasassa ja antaa turvaa. Ja se on kertomus siitä kuinka vähän kerrallaan on mahdollista uskaltautua ulos rutiineista, elämään.
–  Selviytymistarinana minä tämän kirjan luin.

Ajattelin lukea tämän kirjan toiseen kertaan vaikkapa jonain pysähtyneenä kesäpäivänä kun makoilen kesämökillä laiturilla vailla huolenhäivää, ehkä silloin romaani onkin huumoria tulvillaan? Saa nähdä.
Tällaisenakin se oli todellakin lukemisen arvoinen.

Gail Honeyman
Eleanorille kuuluu ihan hyvää (Eleanor Oliphant is completely fine)
254 sivua
Kääntäjä Sari Karhulahti
Kustantamo: WSOY

Helmet-lukuhaasteessa tämä meni kohtaan 33. Selviytymistarina