Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

IMG_7632.jpg

Hurmaava romaani, joka kietoo sinut pauloihinsa huumorillaan.
Juuri sitä mitä kaipasin – hetken pakoa arjesta hauskan kirjan parissa.

Ja mitä sainkaan? En tiedä vaikuttiko mielentilani siihen, että en kauheasti huumoria kirjasta osannut repiä, mutta en osannut huvittua Eleanorin orjallisesti noudattaman päivä- ja elämänrutiinin kuvauksesta tai vaikkapa hänen tavastaan kirjaimellisesti ymmärtää puhuttua kieltä tai kolmekymppiseksi kovin naiivista käsityksestään unelmien miehestä ja kuinka hänet saavuttaa.

Mutta.

Se mitä sain oli mahtava lukukokemus.

Eleanorin tarina oli hetkellisistä lapsellisuuksistaan huolimatta pohjimmiltaan upea ja koskettava kertomus ihmismielen suojautumiskeinoista kun tapahtuu jotain niin pahaa, ettei sitä pysty ymmärtämään. Se on kertomus kuinka rutiineiden noudattaminen pitää kasassa ja antaa turvaa. Ja se on kertomus siitä kuinka vähän kerrallaan on mahdollista uskaltautua ulos rutiineista, elämään.
–  Selviytymistarinana minä tämän kirjan luin.

Ajattelin lukea tämän kirjan toiseen kertaan vaikkapa jonain pysähtyneenä kesäpäivänä kun makoilen kesämökillä laiturilla vailla huolenhäivää, ehkä silloin romaani onkin huumoria tulvillaan? Saa nähdä.
Tällaisenakin se oli todellakin lukemisen arvoinen.

Gail Honeyman
Eleanorille kuuluu ihan hyvää (Eleanor Oliphant is completely fine)
254 sivua
Kääntäjä Sari Karhulahti
Kustantamo: WSOY

Helmet-lukuhaasteessa tämä meni kohtaan 33. Selviytymistarina
 

Kommentit (6)
  1. Sun suosituksesta nappasin tämän virtuaaliseen kirjahyllyyni ja kuuntelin äänikirjana bussimatkoilla ja iltapalaksi. Joo en minäkään löytänyt tästä mitään hurmaavaa huumoria, vaikka välillä jotkin jutut hymähdyttivätkin. Mutta, kuten sinäkin sanoit, oli hyvä lukukokemus ihan muunlaisesta vinkkelistä! Tässä oli jotain tosi koukuttavaa!

    1. mikä meissä on vikana? 😀

      1. EN TIIJJÄ! 😀 Minä yleensä olen esimerkiksi mustan ja/tai kuivan huumorin ystävä, mutta ehkä tässä taustalla jotenkin väreili koko ajan sellainen tietty ahdistuneisuus, sulkeutuneisuus ja sellanen, että ei nyt ihan osannu hurmaantua silleen huumorimielessä 😀 Vaikkakin muuten kyllä tätä kirjaa voisin suositellakin, en vaan sellaiseksi kevyeksi luettavaksi kuitenkaan niin kuin esim. kirjan kansi antaa ymmärtää. 🙂

        1. Niinpä – mie koin enemmänkin surullisena ne Eleanoorin ”omituisuudet”, mitkä varmaankin huumoriksi oli tarkoitettu. Ja loppu oli paha – en osannut arvata sitä äitijutskaa ollenkaan.

          Minä suosittelen tätä myös ympäriinsä, mutta en huumorikirjana 😀

  2. Jos hauskaa luettavaa, helppoa luettavaa haluaa, niin suosittelen:
    Karin Brunk – Pieni potenssipuoti

    Ellet ole jo ehtinyt lukea! 🙂

    https://naissanelioissa.wordpress.com

    1. En ole lukenut! Pieni suklaapuoti ja Pieni kirjapuoti Pariisissa on luettu, mutta Potenssipuotihan pitää oitis etsiä jostain!
      Kiitos vinkistä 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *