Markus Hautala: Leväluhta

Kirjan kansi on hiukkasen ällöttävä, menee hetki ennenkuin siitä hahmottaa omituisen laikukkaat kasvot ja sitten se näyttää vieläkin ällöttävämmälle. Mutta koska kyseessä on Suomen parhaaksi kauhukirjailijaksikin tituleeratun Marko Hautalan kirja, ällötys nostaa vain innostuksen ja odotuksen määrää ennen varsinaisen lukemisen aloittamista.

Vaikka tarina onkin fiktiivinen, niin Leväluhta on oikeasti olemassa oleva paikka: Orismalan kylässä Isossakyrössä sijaitsevasta suolammesta on löydetty sinne rautakaudella haudattujen kymmenien vainajien jäännöksiä.

Tuon suolammen vaikutuspiirissä ovat asuneet kirjan päähenkilöt, Meeri, hänen pikkuveljensä Visa ja heidän vanhempansa. Perheen isä on löytynyt kuolleena suolammen rannalta ja poika päätynyt psykoosiin sukellettuaan samaiseen lampeen. Meeri, aikanaan toisaalle ”paennut” on pienen lapsen äiti, joka ei enää jaksa äitiyttään ja pakenee takaisin vanhaan kotiinsa missä puhumaton äiti haahuilee ympäri kylmää taloa.

Oivallinen alkuasetelma purkautuu pääosin Visan ja Meerin kertomina muistoina ja takautumina ja tarina vie mukanaan. Huomasin pohtivani moneen otteeseen lukiessani, että luenko nyt kauhutarinaa vai kuvausta yksilön mielenterveyden horjumisesta vähitellen yhä pahemmin…

Kummin vain, Leväluhta on värisyttävää lukemista pimeään illansyrjään, tarina kulkee kuin Keskiyön pikajuna ja kuljettaa mukanaan, turha räpiköidä vastaan.

Vielä kirjan loputtuakin jäin miettimään mikä tapahtui oikeasti ja mikä henkilöiden pään sisällä.

(Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta)

Marko Hautala: Leväluhta
320 sivua
Kustantaja: Tammi

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla

Aiemmin luettua:
Marko Hautala: Käärinliinat

Marko Hautala: Kuiskaava tyttö