Aamuni työhaastattelijana

interview-1714370_1920.jpgNyt  on koettu työhaastattelu pöydän toiselta puolenkin. ”Meille” tarvitaan työllistetty tälle vuodelle ja koska olen vastaavan palveluneuvojan sijainen, oli operaatio minun to-do-listalla.

Koska kyse oli työllistetystä, en joutunut selaamaan läpi hillitöntä hakemuspinoa itse vaan soitin yksinkertaisesti kaupungin rekryyn ja määrittelin tarpeemme: asiakaspalvelu- ja kassakokemusta omaava kielitaitoinen ihminen.
No eihän se toki ihan noin helposti käynyt tietenkään, muutaman harhasoiton sain tehdä ennenkuin langan päähän löytyi se ihminen joka todellakin tiesi missä mennään ja miten. Opin tämän yhden puhelun aikana enemmän työllistämisestä ja sen eri variaatioista kuin mitä tähän astisen elämäni aikana itsekin joskus työllistettynä olleena olen tiennyt!

Summasummarum: keskiviikkoaamuna tervehdin tueksi pyytämäni työkaverin kanssa haastateltavaa ja olimme jopa valmistelleet jonkinmoista kysymyspatteriakin hänelle esitettäväksi!

Ja hullua kyllä, vaikka itse olen ehtinyt leipääntyä niihin samoihin kysymyksiin mitä jokaikisessä haastattelussa kysytään, niin kyllähän sitä tajusi itsekin samoilla kulmilla kysymystensä kanssa pyöriskelevänsä haastattelun aikana.
Huomasin kuitenkin enemmänkin tarkkailevani siinä pöydän toisella puolen puhuvan persoonaa kuin vastauksien sisältöä, pistin merkille sitä katsoiko hän silmiin kun vastasi kysymyksiin, olivatko vastaukset opetellun oloisia vai spontaaneja, yritin tulkita kokonaiskuvaa siitä, minkälainen ihminen sanojen takana eleli…
Periaatteessa tiesimme jo ennen haastattelua, että taidoiltaan haastateltava olisi oiva valinta, hänen CV:nsa oli laadittu todella taitavasti ja työkokemuskin oli kunnioitettava(hko), muutama mietityttävä seikka selvisi jo haastattelun ensi minuuteilla, joten se mitä yritimme katsastaa oli haastateltavan sopivuus porukkaan ja työn henkeen & luonteeseen.

…yllättävän haastava on tuo haastattelijan rooli!

45 minuutin jälkeen ei meillä eikä haastateltavalla ollut enää kysymyksiä joten lupauksin tällä viikolla tehtävästä päätöksestä saattelimme tarjokkaan kotimatkalleen ja aloimme miettiä oliko hän ”se oikea”.
Sitä pähkäilyn ja jahkailun määrää!

Ja niinhän siinä kävi, että pros ja cons tasapainottelun jälkeen päädyimme valitsemaan tämän rouvashenkilön uudeksi työtoveriksemme seuraavan 6kk jaksolle.
Jos/kun oma sopparini syksyyn asti jatkuu, ehdin siis olla haastattelijan roolissa vielä toistekin kun puolen vuoden päästä uutta työllistettyä haemme!

Nyt sitten vain kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että valintamme osoittautuu oikeaksi helmeksi työn tiimellyksessä 😀

 

Kommentit (5)
  1. Jännää! Tuo on jäänyt kokematta

  2. Mä just mietin, että on siinä haastattelijallakin kauheet paineet, että tulee valittua hyvä tyyppi. 😀

    https://naissanelioissa.wordpress.com

    1. Sanopa muuta! Mie en yleensä työasioita kanna kotiin, mutta pakko myöntää, että illalla päässä pyöri, että olihan se oikea valinta, olihan!
      Hirrrrrrmuisen kamala vastuu!
       

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *