Äänikirjasta tuli unikirja

Kesällä 2018 menentin yöuneni liian monien ikävien tapahtumien ja arjen handlaamisen stressin kynsissä.
Illalla sänkyyn mennessä  olin yleensä niin väsynyt, että nukahdin kyllä helposti, mutta joka yö heräsin viimeistään kolmen pintaan ja unen saaminen oli lähes mahdotonta ajatusrumban pyöriessä päässä ja pimeyden nostaessa esiin kaikki  kuviteltavissa olevat möröt ja mahdolliset onnettomuudet. Ei auttanut lampaiden laskeminen, hengitysharjoitukset eivätkä erilaiset rentoutumismantrat, kaikki mikä vain ikinä voisi mennä huonosti, teki päässäni sen tuhatkertaisesti ja nukahtaminen oli haavetta vain.

Kirjat ovat aina olleet ystäviäni niin hyvinä kuin huonoinankin hetkinä, joten kirjojen puoleen käännyin unettomana ja onnettomanakin. Koska en halunnut valvottaa myös Turjaketta puhelimesta hohtavalla valolla e-kirjaa lukiessa, pakenin äänikirjoihin. Latasin Bookbeatista kirjan ja kun silmäni aamuyöstä aukesivat ja ajatukset alkoivat tappomarssinsa päässäni, tuuppasin korvanapit korviin ja pakenin fiktion maailmaan.  Kirjat eivät kyllä varsinaisesti isommin edenneet, vaikka niitä joka yö kuuntelinkin –  keskittymällä tarinaan onnistuin yleensä nukahtamaan uudestaan alle kymmenessä minuutissa ja en oikein pysynyt perillä juonesta.
Seuraavana yönä etsin sitkeästi viimeisimmän muistamani kohdan aina uudestaan ja jatkoin kuuntelemista.
Käytännössä etenin tällä tavoin kuuntelemalla varmaankin muutaman sivun yössä, eli en oikeastaan ollenkaan, mutta  jos kirja oli vaikuttanut pätkääkään mielenkiintoiselta, luin sen sitten e-kirjana päiväsaikaan.

Äänikirjat ehdollistuivat kuitenkin selkäytimeeni näköjään unenantajina, koska kun nykyään, asioiden vähän tasaannuttua yritän kirjaa kuunnella oikeasti kuunnellakseni, alkaa minua aivan tajuttomasti unettaa, vaikka sitten luureista kuuluvassa tarinassa löytyisi ruumiita kuin hyttysiä suolammelta tai romanttis-dramaattiset käänteet tiristäisivät kyyneliä kivisydämestäkin.

Minä tyttö se alan vain haukotella viimeistään kolmen minuutin kuuntelun jälkeen.

Jee-jee.

Kommentit (4)
  1. Mulla kanssa äänikirja = unikirja! 😀 Kuuntelen joka ilta ennen nukkumaanmenoa ja uni tulee yllättävän nopeasti aina, ja sit just aamulla selaan että mihin mä taas jäinkään. 😀 Mutta mä kyllä kuuntelen noita ihan päivisinkin esim. ruokaa laittaessa, pyykkejä ripustaessa, meikatessa, neuloessa ym.

    Kätevää kun jää kädet vapaaksi, niin voi samalla tehdä jotain muutakin kuin ”vain” lukea! (Mulla on aina huono omatunto jos ”vain” luen, varsinkin jos olisi jotain kotihommia.)

    1. No tuo huono omatunto on mullakin jos ”vain luen” tai ”vain katson telkkaria”…aivan totaalisen höperöä!!
      Mie kuuntelin aikaisemmin automatkoilla ja lenkillä äänikirjoja, mutta toissa kesän jälkeen tosiaankin alan heti haukotella nykyään 🙂

  2. 😄

    Meillä lapset nukahtaa äänikirjoja kuunnellen ja useamman kerran olen itsekin torkahtanut lapsia nukuttaessa. Joskus kun itse kärsin toooodella huonoista öistä niin kuuntelin myös äänikirjoja. Niissä on jotakin rauhoittavaa. Sen sijaan en koskaan ole ryhtynyt äänikirjojen kuuntelijaksi päivisin, vaan tarvitsen kirjan kirjana. Ajatukseni harhautuvat liian herkästi kuunnellessani kirjaa. 😅

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/01/27/kaikki-ei-paady-someen/

    1. minä yritin yökukkuillessa kuunnella musiikkia, mutta se taas päästää ajatukset liiaksi lentoon: muistoja, mielikuvia ja ihmisiä vain vilisee päässä. Joten olkoot äänikirjat unikirjoina, pääasia, että on jotain mikä toimii.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *