Ajantasalla! Viikon 40 Krapu

Minusta tuntui että pienin musta kissanpoikanen katselee minua surullisen näköisenä, ohi edessään peuhaavien pentusisaruksiensa. Muut melskasivat korissa höperöinä ja pöllähtelivät pyllyilleen, niskoilleen tai toistensa päälle, mutta pienin musta pentu vain istui ja tuijotti minua.

Isä kehottaa minua valitsemaan virkeimmän ja aktiivisimman pennuista perustellen neuvoaan
On sitten rohkea ja seurallinen hän sanoo.

Mutta pienen mustan kissanpoikasen katse on uponnut minun katseeseeni enkä näe muita kuin sen. Ojennan varovasti kättäni yli sen peuhaavien sisarusten eikä pentu väistä sormeani kun silitän sen silkinpehmeää poskea.
Silitän sen päätä ja pentu puskee luottavaisena kättäni vasten.

Se on minun kissani.

Isä naurahtaa taitaa olla, sinun on.

********************’
Viikon 40 krapusanat ovat surullinen, musta, isä.

Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja Susupetalin  blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.

Kommentit (5)
  1. Silmistä sen näkee.

  2. Näin se menee, ei ihminen valitse eläintä. Eläin valitsee ihmisensä.

    1. tai pikemminkin orjansa, kun kissoista puhutaan 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *