Anneli Kanto: Rottien pyhimys

Ehdinkin jo Instan puolella puuskahtaa kuinka upea tämä Rottien pyhimys on, mutta halusin vielä hehkuttaa sitä täällä blogissakin.

Anneli Kanto on kirjoittanut huimaavan kertomuksen Hattulan keskiaikaisen kirkon maalaamisesta ja 1500-luvun elämästä sitä ympäröivässä maailmassa.
Tarinassa on totta ja tarua, legendaa ja lumoa, lukija pääsee tutustumaan kirkkomaalareihin,kirkonmiehiin, ylimyksiin ja kyläläisiin sekä saa  sisäpiirin kurkkauksen Hattulan kirkon maalausten taustoihin.

En muista onko mikään toinen kirja sitten Anneli Kanton Pyövelin, ihastuttanut minua näin paljon jo pelkästään kielen takia.
Kirjan kieli on riemastuttavan vanhahtavaa, rikasta  ja suorastaan lumoavaa kaikkine sävyineen ja tunnelmineen.  Henkilöiden puhe ja  maailman ymmärryskin liikkuu totaalisesti eri universumissa mitä itse elää tässä ja nyt.

En ole uskonnollinen ihminen, mutta maalarimestarin kertomukset avuksi palkatulle Pelliinalle avasivat uskon maailmaa minulle epäuskoisellekin kauniisti ja oivaltaen. Voi jos osaisikin uskoa noin ehdoitta, voisi olla elo helpompaa henkisesti!

Kirjaa lukiessa maalaukset alkoivat kiinnostaa minua yhtä paljon kuin itse tarinakin ja löysin netistä artikkelin ja videon, jossa Kanto itse esittelee Hattulan kirkkoa! Eiväthän tuon ajan maalaukset meillä ole mitään Michelangeloa tai Da Vinciä, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan niiden kauneus aukeaa kyllä tällaiselle puusilmällekin.
Ja luulenpa, että ensi kesän automatkakohteeksi alan kuin ohimennen ehdotella Turjakkeelle Hattulan seutuja…

Alkuvuoden upein luku- ja kuuntelukokemus. Kiitos Gummerukselle kirjasta!