Annika Brusila: Takalukko


Sain Annika Brusilalta hänen uusimman kirjansa Takalukko ja kirjan kolahdettua postilaatikkoon olin innoissani aloittamassa tätä lukukokemusta:
”Päähenkilön monologissa polymeerien sekoittuminen napajäätulvaan, myrkyllisiin lumpeisiin ja psykoosiin vaatii tinkimätöntä korjauskeinovalikoimaa!
Hämmentävä lukukokemus heilahtaneen mielen maisemaan.”

Sitten sattui ja tapahtui kaikenlaista ja vasta viime viikonloppuna pääsin rauhoittumaan (no ehkä vähän väärä termi tämän kirjan yhteydessä) Takalukon ääreen…

Rauhoittavaa tekstiä ei Takalukko todellakaan ole.

Päähenkilön pidäkkeettömästi (pakkomielteisesti) jakama informaatiotulva maailman tilasta ja omista ”korjausliikkeistään”  hengästyttää alussa, mutta kun rytmiin pääsee kiinni tekstiin uppoaa syvälle.

Tottahan se helvetti on. Maailma hukkuu roskaan ja paskaan ja jokaisen pitäisi viimeistään nyt herätä toimimaan, tekemään korjausliikkeitä itse kunkin.

Mutta Takalukon päähenkilöllä mopo keulii milloin enemmän milloin vähemmän.
Elämä on tajuttoman vaikeaa, kun tekipä mitä hyvänsä, niin omalta osaltaan tuhoaa maailmaa. Sen ekologisemman vaihtoehdon valitseminen on joskus lähes mahdotonta ja kanssaihmisten välinpitämättömyys ja  toimet aiheuttavat melkeinpä  fyysistä kipua.
Henkinen kipu onkin sitten niin suurta, että mielenterveys ei enää kotikutoisista korjausliikkeistä tokene, vaan hoitojakso sairaalassa on edessä – se auttaako vai pahentaako se todellista tilannetta onkin sitten oma juonensa…

Verbaalista ilotulitusta ja ajatuksia herättävää ”sanaripulointia” päähenkilön suoltamana saa lukija käsiteltäväkseen roppakaupalla.
Lukija saa myös aikamoisen pläjäyksen ympäristönsuojelu-,ilmastonmuutos-, kierrätysinfoa samalla kun pääsee aivan kuin sisältäpäin seuraamaan lahjakkaan, mutta syrjäytyneen, erilaisen ja ahdistuneen ihmisen henkiseen hajoamiseen.

Surullinen ja hiukka ahdistunut olo valui mieleeni päähenkilön tykitystä ja pohdintoja lukiessa – vaikka aihepiiri oli erilainen, niin kehityskaari kulki samoja polkuja kuin nuoruuden ystäväni puheet ja käytös, kun hänen mielensä ja jaksamisensa murenivat.

Vaikuttavaa tekstiä. Lue jos uskallat.

Luin myös: Annika Brusila: Verisukua

 

::::::::::::::::::::::::::::::

Helmet-lukuhaasteessa 2019 sopii vaikkapa kohtiin:
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
36. Kirjassa ollaan yksin
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *