Hissi oli sellainen pieni ja vanhanaikainen, metalliveräjäkin oven edessä, saranat nirskuivat viiltävästi kun avasin oven. Hissikopissa tuoksui vienosti edellisen kulkijan parfyymi, enkä millään saanut sen nimeä mieleeni, vaikka tuoksu olikin tuttu Kerrosnappuloiden numerot olivat kuluneet tuhansien sormenpainallusten alla haaleiksi, mutta osasinhan minä vaikka silmät ummessa painaa ykköstä. Ala-aulassa kiskoin ison laukkuni ulos hissistä enkä edes […]

Cool cat. Cappucinoa Caymansaarilla. Chansoneita Calais´ssa. Cha-cha-chata Cordobassa. Charmanttia! Chillaa Cecilia, chillaa.  

  Bistrossa. Basisti baretissaan bongaa barbimaisen blondin. Bacardia barokkityylisessä baarissa. Balladit balansoivat banaaliuden. Baby-baby bailataan!

Aamu. Aavistin aikaisin ahdistukseni, alati ankeutuvan. Aivoissani ailahtelivat alavat aapasuot, asettelin ahdistukseni ahjoon, annoin ankeuden altistua auringolle. Auringonvalo antoi armonsa. Asettauduin auringon aalloille, ahmin auvoista aikaa. Aamu.  

Maanantai Herään kukonlaulun aikaan, venyttelen nautinnollisesti ja lempeästi herättelen unista varttani, ikkunan takana aamu avautuu vielä hämäränä, mutta valonkajastuksen lumella pystyy jo aistimaan. Nousen hiljaa etten herättäisi puolisoani, puen aamutakin ylleni ja hipsin hiljaiseen keittiöön. Perkolaattorin rupsutellessa juttujaan pudotan paahtimeen kaksi ruisleipäpalaa ja avaan sälekaihtimet uuteen päivään. Katan pöytään sen kauneimman ruusukuppini, taittelen limenvihreän servietin […]

Huomenna on Runebergin päivä ja tokihan sitä täytyy juhlistaa torttujen kera! Turjake ja tyttäreni ovat allergisia mantelille, niin kaupasta emme ole perinteisiä herkkuja voineet ostaa, vaan itsetehtyjä viriteltyjä versioita ovat ne aina olleet. Ja koska minä olen ääliö, enkä selkeästi merkitse testattuja reseptejä, niin joka ikinen vuosi on sama rumba edessä: mikä on se paras […]

Minä en pidä sunnuntaipäivistä. Sunnuntai on minusta viikon tylsin päivä. Heräsin tänä aamuna    kello 5:15. PING! Pirteänä kuin pähkähullu käkikello. Keitin kahvit, luin kirjan, hoitelin muutaman käytännön asian järjestelyn netissä… Kahdeksalta heräsi Turjake. Siitä ei kyllä isoa piristystä sunnuntaihin saa, koska hän kyllä osaa vain olla. Ja nauttia siitä, että mitään ei ole pakko tehdä, […]

Kirjan kansi on hiukkasen ällöttävä, menee hetki ennenkuin siitä hahmottaa omituisen laikukkaat kasvot ja sitten se näyttää vieläkin ällöttävämmälle. Mutta koska kyseessä on Suomen parhaaksi kauhukirjailijaksikin tituleeratun Marko Hautalan kirja, ällötys nostaa vain innostuksen ja odotuksen määrää ennen varsinaisen lukemisen aloittamista. Vaikka tarina onkin fiktiivinen, niin Leväluhta on oikeasti olemassa oleva paikka: Orismalan kylässä Isossakyrössä […]

Oli vuodenaika mikä hyvänsä, niin ainahan se puutarha on mielessä. Ja kun aurinko alkaa paistaa siniseltä taivaalta, ei järki välitä, että (haloo!) lämpömittarin lasi ritisee miinus 32 asteen pakkasesta. SE ON KEVÄT! Ja pitää alkaa valmistautua tulevaan satokauteen. Niih! Niinpä minäkin jo pari viikkoa sitten rakkaudella istutin joululahjaksi saamani chilinsiemenet ja ne itivät yllätys-yllätys supernopeaan […]

Viime viikolla tuli myyntiin Stingin kesäkuinen Kaisaniemen keikka, sinällään ei aiheuttanut mitään ostorynnistystä, mutta useampi lippu kuitenkin jo myytiin. Viereiselle palvelupisteelle asteli pariskunta ja halusi kyseiseen tapahtumaan lippuja ostaa, iloisina kun pääsevät suosikkiaan livenä kuuntelemaan ja näkemään. Minun oli pakko purra poskea kun he topakkana tiedustelivat että ”onko sinne eläkeläisalennusta?”. O tempora, o mores! Tähänkö […]