Mitäs tässä meikäläinen muuta 😀

Oikean jalkani habitus ennen viime joulua. Läikkä jos toinenkin iholla ja vaikka orjallisesti rasvailin itseäni, niin uusia kukki iholle jatkuvaa syöttöä. Tammikuussa aloittamani biologinen lääke Simponi poisti tehokkaasti nivelten kivut, mutta vaikutus iholle oli olematon, samaan yhtälöön kun lisäsi ikävät sivuoireet rytmihäiriört, poskille lehahtaneen perhosihottuman ja todella jämäkästi turpoavat jalat/nilkat/sääret, niin vaihtoonhan lääke meni. Aloitin […]

Tänä kesänä oli tarkoitus repiä irroittaa ja vaihtaa uusiin vanhat sadevesikourut. Sateella kun vettä tuntuu turskivan joka paikasta muualta paitsi ränneistä… No, tarkoitus oli hyvä ja olisi säästänyt kustannuksia, mutta sattuneesta syystä nyt on toimittava toisin. Ei jaksa, ei ehdi ja isäkään ei ole nyt siinä kunnossa, että apuna ja neuvona puuhastelisi. Joten työt on […]

Olen lukenut parin viimeisen viikon aikana enemmän hömppää kuin edellisen vuoden aikana yhteensä. Olen nimiittäin huomannut, että illalla nukkumaan mennessä nautittu chicklit-annos rentouttaa ja unikin uskaltautuu astumaan makuuhuoneeseen. Kevyen haihattelevat kertomukset neitojen mies-/opiskelu-/työongelmista, jotka aina ratkeavat onnellisesti kuin ihmeen kautta tosirakkauden voittoon vievät loistavasti ajatukset pois kuntoutuksesta, höseltävästä ja panikoivasta äidistä, vastuista ja vastamäistä. Veera […]

Isän aivoverenvuoto on pistänyt miettimään monia asioita, joita ei yleensä kauheasti ajattele tai jopa tietoisesti välttelee niiden ajattelua. Päälimmäisenä kysymys siitä, kuinka hoituvat arkipäivän asiat, jos itse en ole kykenevä niitä hoitamaan ja päätöksiä tekemään? Harva haluaa aktiivisesti miettiä, saatikka valmistautua tilanteeseen, missä ei itse aktiivisesti pystyisi hoitamaan asioitaan. Ainakaan kun/jos on nuori ja terve […]

 Jos antaisin ajatusten kääntyä tuleviin kuukausiin ja vuosiin, minä saattaisin romahtaa. En koomisesti, niinkuin Putouksen Ansku vaan rujosti, rumasti ja ääneen huutaen kuin haavoittunut eläin. Milloin minusta tuntuu seuraavan kerran hyvälle? Miten aikuinen, oman perheen omaava ihminen voi olla yhä näin kiinni omissa vanhemmissaan? Minulla on huono omatunto, kun en ole isäni luona ja minulla […]

Viime marraskuussa esittelin ylpeänä ihan itse taimelle saattamiani chilejä. Loisteliaiden kasvatustaitojeni avulla (Silloin vielä maailman tulisimmaksi chiliksi tituleeratut) Carolina Reaper -lajikkeen yksilöt ovat kuin ovatkin selvinneet pitkästä ja pimeästä talvesta kasvihuoneeksi muutetussa vaatehuoneessani ja säästyneet myös pahemmilta öttiäishyökkäyksiltä suojatussa maailmassaan. Luin netistä, että maaliskuussa Suomessakin valo riittää jo chilille niin ettei kasvilamppua enää tarvita, joten […]

Heräsin aamulla nukuttuani putkeen pisimmän yön puoleentoista viikkoon. Keitin kahvia, kasasin aamupalatarjottimen mukaani ja hipsuttelin takakuistille istumaan. Olo oli levännyt ja seesteisehkö – isä tuotiin kaksi päivää sitten tänne Joensuuhun sairaalaan ja tietoisuus siitä, että hän on lähellä ja mahdollisuus mennä tervehtimään aina kun siltä tuntuu, tuo omituista kyllä jonkinlaisen turvallisuuden tunteen mieleen. Voin sallia […]

Tänään tulee viikko siitä kun isä sai aivoverenvuodon. Vaikka tuntuukin, että se on ainoa asia, mikä päässä pyörii, niin elämähän kulkee omaa kulkuaan koko ajan. Menin maanantaina töihin ja jatkuva asiakasvirta, Mukulakadulle kirmaavat lapset ja tiedonhaluiset matkailijat estivät ajatusten jumittumasta vain isän tilanteeseen. Myös veljeni palasi töihin. Vain äitirakas on yksin kotona ja joutuu pyörittelemään […]

Minä suoritan nyt elämääni. Suljen päässäni itkevän pikkutytön laatikkoon ja istun laatikon päälle. Alan hoitamaan asioita ja tuen lähelläni olevien jaksamista pitämällä yllä positiivista mieltä ja vakuuttelemalla kaikille, että kyllä tästä selvitään. Taas yksi päivä kulunut ja Isän tila ei ole ainakaan pahentunut. Miksi siis minulla on niin paha ja pelokas olla. Äsähdän laatikossa istuvaa […]