Barcelona, el cuarto dia

Viimeinen kokonainen päivä Barcelonassa ja tarkoitus oli vain huuhailla koko päivä, mutta eihän se tietenkään niin mennyt, vaan jotain oli pakko ”kirjata listalle”.

Aamupalalla heittelimme ideoita päivän ohjelmasta ja _päätimme_ että ohjelmassa on merenranta ja Picasso museo. Sää oli mitä parhain, joten ei muuta kuin lenkkarit jalkaan,vesipullo reppuun ja menoksi. Kuvassa oleva riemunkirjava blazeri ei yllätys-yllätys ole Barcasta vaan ihan kotosuomesta ostettu. Positiivista palautetta ja huomiota sai takkikaunokaiseni osakseen.

Kävelimme  pitkin La Ramblaa kohti vanhaa satamaa, joka entisöitiin vuoden 1992 olympialaisiin ja näytti edelleenkin olevan edustuskunnossa. Pistäydyimme sataman kauppakeskuksessa vain huomataksemme, että tarjonta siellä oli suunnattu selkeästi meitä paksumman lomakon omaaville asiakkaille. Ostimme kuitenkin keskuksen kempparista elävöittävät kasvonaamiot, koska Barcelonan ilmanlaatu keikkui huonon puolella jatkuvasti ja sen huomasi ihosta!

Kristopher Kolumbuksen muistomerkillä on mahdollisuus päästä hissillä ihailemaan kaupunkia 60 m korkeudesta ja tokihan sinne piti hurauttaa. Hissi oli todellakin pienenpieni:  me kaksi ja hissipoika täytimme kopin täysin! Ylhäällä aloimme mietiskelemään, että mihinkähän kohtaan tornia on mahdutettu portaat hätätilanteita varten…
Alas hissitellessämme siis kysyimme miten asiakkaat pääsevät alas jos tulee esim. sähkökatkos tai koneisto vikaantuu tms. Vastaus sai meidät purskahtamaan nauruun:  ”jos jotain menee vialle, meidän täytyy korjata se”. Mitään hätäportaita tai -poistumistietä ei tornissa ole. Rentoa meininkiä!

Lähdimme kulkemaan pitkin rantakatua ja pysähdyimme jäätelölle Göthenborg of Sweden-laivan ääreen. Alkuperäinen Göthenborg upposi vuonna 1745 Göteborgin edustalle ja kun sen hylky löydettiin 1985 heräsi ajatus replican rakentamisesta.Uusi alus valmistui 6.6.2003 ja se on maailman suurin valtamerikelpoinen purjealus. Alus on Barcelonan satamassa 20.3. asti ja siihen on mahdollista tutustua. Vapaaehtoiset voivat myös purjehtia satamasta seuraavaan tehden kunnostustöitä ja opiskellen merenkulkua. Lisäinfoa Göthenborgista täällä.

Satamasta kävelimme Picasson museolle ja vaikka museo oli hieno kokemus – Picasson varhaiset, teini-iässä maalatut perinteiset työtkin lyövät katsojan ällikällä ja  hänen töidensä esittely ”aikajanallisesti” avasi mestarin uraa hienosti. Valitettavasti itsellä alkoivat jalat hyvistä kengistä huolimatta olla kihisevät kipeät ja ystäväni selkä pisti hänet irvistelemään kivusta.
Niinpä hieno museovisiitti tehtiin pikkuisen juosten ja riemastuen eniten käytäviltä löytyneistä vapaista istumapaikoista.

Museon jälkeen oli pakko teputella vauhdilla hotellille ja nostaa jalat seinälle. Lepohetken jälkeen pakkailtiin laukut loppuun ja varmistettiin vielä mistä terminaalista aamulla lennot lähtisivät. Finski käyttää Barcassa T1-terminaalia ja kun ystävän kotimatka kulki Ryanairin siivin, oli hänen kohteensa terminaali T2. Eri busseilla kentälle siis aamulla suuntaisimme.

Ja eikun taas kengät jalkaan ja kujille kulkemaan, viimeisen illan päivällispaikaksi päätimme valita ravintolan, joka on saanut Tripadvisorissa täydet 5 tähteä. Tälläkin kriteerillä valikoima on runsas 🙂

Tsekattuamme ensimmäisen tarjokkaan ja hylättyämme sen ”karvalakki-paikka”-fiiliksen takia, lähdimme etsimään Ascent ravintolaa ja muutaman ohikävelyn jälkeen sen löysimmekin. Ravintola sijaitsee hotellin sisällä, joten tarkkaan saimme katsoa älytäksemme oikean oven.

Ascent vaikutti vähän fiinimmältä paikalta, kangaspöytäliinat ja -servietit, pari tarjoilijaa heti meitä palvelemassa ja muutenkin paikka hillityn oloinen.

   Tilasimme tarjoilijan suositteleman menun: alkuun tapaksia, pääruoaksi Fideuán possulla. Jälkiruoaksi mandariinisorbettia. Tarjoilija selvitti meille Fideuán olevan tyypillinen katalonialainen ateria, paellan tapaan valmistettua, mutta erityisestä pastasta riisin sijaan.
Tapaksia oli paljon ja annokset olivat isoja, vatsamme olisivat täyttyneet jo pelkästään niillä, mutta eihän sitä perinteistä katalonialaista herkkua voinut syömättä jättää, joten odotimme innolla pääruokaa.
Kun ruokalaji kannetiin pöytään ja se annosteltiin ylpeänä lautasillemme oli meidän pakko katsella pöytää ja seiniä. Jos olisimme katsoneet toisiamme olisimme räjähtäneet hysteeriseen nauruun. Annos koostui nimittäin RAKETTISPAGETISTA ja kolmesta sormenpaksuisesta luirosta possua. Ei se pahaa ollut, mutta rakettispagetti ei nyt ihan istu Fine Dining –menuun!  
Onneksi jälkiruoaksi tarjoiltu mandariinisorbetti oli sitten suorastaan jumalaista. 

Hahaa, me olemme oikein karikatyyripari keski-iän ylittäneistä ”kulttuurikurpista”…aikasempien vuosien villit biletyslomat ovat kääntyneet kymmenien kilometrien kävelypäiviin, kulttuuriin, shoppailuun ja hyvään ruokaan ja viiniin 😀
Mutta kaikella on aikansa ja tehtiin mitä tehtiin, niin pääasiahan on, että lystiä piisaa!