Barcelona, tercer día

Sängystä noustessa sai terävän muistutuksen edellisen päivän porrashelvetistä ja kymmenistä tuhansista askelista, kun varsinkin pohkeet olivat herkillä pienimmästäkin liikkeestä.
Mutta sillä se lähtee millä on tullutkin,eli aamupalan jälkeen lenkkarit tiukalle ja baanalle! Päivän kohteeksi olimme päättäneet never-ending-rakennusprojektin Sagrada Familia-kirkon.

Vuonna 1882 aloitettujen rakennustöiden toivotaan valmistuvan vuonna 2026, jolloin tulee kuluneeksi 100 vuotta arkkitehti Gaudin kuolemasta ja 144 vuotta rakentamisen aloittamisesta. Sinällään mielenkiintoinen fakta on se, että vaikka Sagrada Familia onkin noussut vähän kuin rakentamisen ”ikuisuusprojektien” kuninkaaksi, niin eihän sitä loppujenlopuksi ole niin kauhean kauan rakennettu verrattaessa vaikkapa Kölnin tuomiokirkkoon ( 634 vuotta) tai Milanon tuomiokirkkoon ( 579 vuotta).

Sagradaankin olimme ostaneet liput etukäteen ja tämä oli jälleen kerran viisas päätös. Paikanpäällä lipunmyynnin jono oli massiivinen! Etukäteen ostetuilla tiketeillä pääsimme sutjakkaasti sisätiloihin ja saatoimme aloittaa loisteliaasta kirkosta haltioitumisen.

Pyörryttävän ihana tämä kirkko on ilman uskonnollista vakaumustakin. Silmiä häikäisevät Mosaiikki-ikkunat, moninaiset pylväät ja sadat yksityiskohdat vievät mielen sfääreihin ja korkealle sinne!
Vierailumme kruunasi vielä tuntemattomaksi jääneen naisäänen kaiuttama Ave Maria, todentaen asian että kirkon akustiikassakaan eiole mitään vikaa.

Kirkossa riittää ihailtavaa myös ulkopuolella, myös torneihin olisi ollut pääsy (hissillä ylös, kierreportaita alas), mutta paskalla polvella emme siihen lystiin lähteneet. Tosin hetken mietiskelin, että olisihan ne portaat voinut laskea vaikka persmäkeä alas…

Kirkkovierailun jälkeen tepsuttelimme vielä katsomaan yhden Gaudin taloista, pyörähdimme FBC Barcelonan fanikaupassa ostamassa Turjakkeelle tuliaiset ja muutamasta putiikista lähti itsellekin mukaan kirkasvärisiä vaatteita (ja tietysti HALAVALLA).

Päivän kilometrit olivat tässä vaiheessa 24 ja rapiat, joten hetkosen lepäilimme hotellilla ennenkuin suuntasimme päivälliselle. Koska olimme Espanjassa, oli ruoaksi valikoinut tietysti paella ja Tripadvisorista selaituamme vinkkejä mihin  syömään mennä, päädyimme valitsemaan paikan nimeltä Bo de Boquería.

   
Paikan interiööri  ei taaskaan sykäyttänyt syvemmin, mutta tarjoilijat olivat ylen sympatico ja pian olimmekin jo tilanneet Sea Food Paellan ja pullon valkoviiniä sen seuraksi. Valkkari oli varsin vetistä, mutta hyvin uivat simpukat, katkaravut ja mustekalat riisipediltään suusta alas. Tarjoilijamme kysyi mistä maasta olemme tulleet ja ilahtui sitten kovin kun kerroimme Suomesta saapuneemme. Hän oli pikkupoikana päässyt vanhempiensa kanssa käymään Helsingissä ja yhä muisteli reissuaan lämmöllä.
Muistoistaan ilahtuneena hän toi meille tilaamamme jälkiruoan kaveriksi vielä lasilliset limoncelloa. Nam.

Aterian jälkeen huuhailimme vielä jonkin aikaa pitkin poikin Barri Gòticia sulatellen herkullista paellaa ja vain nauttien leppeästä illasta ja paikan omanlaisestaan ilmapiiristä.

Ja kuten aiemminkin, kyllä uni maistui!

puheenaiheet oma-elama matkat
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *