Etätyöstä työttömyyteen?
Etätöiden käytännön järjestelyt sutviintuivat omalla kohdallani varsin kivuttomasti ja paria poikkeusta lukuunottamatta tarvittavat asiat saa hoidettua oivallisesti kotoakin käsin, kun vain on toimiva nettiyhteys, kaksi näyttöä ja tulostin/scanneri.
Jo niinkin lyhyessä ajassa kuin kolme päivää olen myös huomannut, että työthän tulevat jopa tehtyä nopeammin ja napakammin, kun ei ole töitä pätkiviä IRL asiakkaita tai puutaheinää-juttutuokioita työkavereiden kanssa. Toki Teamsinkin kautta työtoverit ovat nopeasti saavutettava tukiverkko, mutta ei siinä viitsi alkaa viikonlopun tai edellisen illan tekemisiä tai Iltasanomien juoruja puimaan, niin kuin samassa huoneessa työskennellessä tulee tehtyä.
Eli työn tuottavuus/tehokkuus nousee selkeästi kun sitä tekee omissa oloissaan – poikkeuksena toki se, jos jaloissa pyörii lauma turhautuneita taaperoita, esikouluikäisiä tai muita koulukkaita, joiden valvontaan on pakko panostaa siinä töiden ohessa/sijasta! Omaa työskentelyäni häiritsee vain Turjake, joka 20 vuoden etätyökokemuksen rutiinilla käy esittämässä minulle aamutansseja, taukotansseja ja houkuttelee kahville tai lounaalle. Hän ei kuitenkaan ole niin vaativa kuin edellä mainitut koti-ikäiset kupeiden hedelmät…
Töitä tehdessä ja illan pimetessä mieleen on noussut kuitenkin se, että poikkeusaika aiheuttaa suuria taloudellisia rasitteita työnantajille moneen suuntan, niin varmaankin talousjohdon ihmisten pääkopissa raksuttaa ylikierroksilla laskin, jonka summana varsin todennäköisesti monessa yrityksessä viimeistään syksyllä pöydälle nousevat YT-neuvottelut ja väen karsiminen.
Olen melkoisen varma, että tätä määräaikaisuutta aloittaessa uumoiltu sopimukseni jatkuminen elokuussa ns. ”kaatuu Koronaan” – hieman jo pyörittelin päässäni ajatuksia, että sopimukseni purettaisiin jo koeajallakin, mutta tietääkseni olen kuitenkin tehtäväni hoitanut sen verran hyvin, ettei lakiperusteista syytä siihen löydy!
En kuitenkaan aio mokomaa asiaa alkaa murehtimaan, aivan tarpeeksi on huolen aihetta elmässä ja maailmassa muutenkin. Näissä määräaikaisuuksissa jää vain aina harmittamaan se, että juuri kun alkaisi osata ja tuntea työsarkansa, onkin aika lopettaa ja ”lähteä taas etsimään uusia haasteita”!
Ulkona paistaa aurinko, ainakin vielä saan lähteä ulos siitä nauttimaan ja viikonlopun ilona oleva Mörkö-kissa saa luvan lähteä seuraksi opettelemaan valjaissa kulkemista.
Kissat on ihania.
Lähiopetuksesta etäopetukseen erityisoppilaiden kanssa kahdessa viikossa.
Olen oppinut mikä on Teams. Olen oppinut, että yhdellä oppilaalla on tosi nasta äiti. Sitten olen oppinut, että yksin tekemällä koko tiimin työt, voi tulla epätoivoisia hetkiä. Olen myös oppinut, että huumorilla ja avoimuudella pärjää pitkälle, kuten ennenkin on pärjännyt. Olen vain ihminen ja aika hyvä sellainen.
Toivottavasti et jää työttömäksi, mutta asia kerrallaan.
Ps. Täältäkin <3 kissoille ja sulle!
asia kerrallaan. Tähän pyritään 🙂
Kissat on ihania! ❤
”Näissä määräaikaisuuksissa jää vain aina harmittamaan se, että juuri kun alkaisi osata ja tuntea työsarkansa, onkin aika lopettaa ja ”lähteä taas etsimään uusia haasteita”!”
Kyllä! Aina kun olen päässyt talon tapoihin kunnolla sisälle ja ystävystynyt työkavereiden kanssa, niin on minun aikani suunnata muualle. Se on yksi suurimmista syistä miksi haluan pois nykyiseltä alaltani. En jaksa moista enää. Ei sovi herkästi ahdistuvalle ihmiselle moinen.
Aina se lähteminen ei harmita/ärsytä niin paljoa, mutta tämänkertaisessa duunissa on niin monet kiemurat, että ottaa päähän olla toisille lisätyönä kun joutuu koko ajan kyselemään ja varmistelemaan, että menihän se näin ja onhan tää nyt oikein – on kuitenkin kysymyksessä ihmisten tutkintotodistukset, mitä minäkin siellä osaltani väännän, niin niiden on oltava oikein silloin kun opiskelija ne paperit käteensä saa!