Flashback ysärille: Tamagotchi

Joulupukki ”ilahdutti” minua ihanalla (hirviömäisellä) lahjalla.
Kauniista paketista paljastui pieni palleroinen ”Cocoon” ja korvissani alkoi vanhasta muistista soida
äänimerkki menneisyydestä.

Jos sinulla tai sinun lapsillasi on ollut TAMAGOTCHI, niin se piipitys on kaivertunut äänimuistoihisi ikuisiksi ajoiksi.
PIIP PIIP nälkä
PIIPPPIIIIPIIIP leiki mun kanssani
PIIIPPPIIIPPIIP kakka tuli
PIIIIIIIIIP kuolema uhkaa, hoida minua

Siinä se Hirviö tuijotti minua muovikääreissään ja tunsin kuinka (kaikesta huolimatta) sormiani nyki kun halusin avata pakkauksen ja ottaa pikkupalleroisen hyppysiini ja alkaa sitä hoivaamaan.

Taistelin vastaan  toista viikkoa ennen kuin annoin eilen viimein periksi.
Äidinvaisto on niin kovin vahva, kun se on kerran herännyt! Ja onhan tässä ”lapsosessa” sellainen hyvä puoli, että matkassa on ihan painettu manuaali! Ei joudu ihan omillaan tekemään päätöksiä mitä-missä-milloin niin kuin ihmislapsen kanssa joutuu!

Ja tuossa se nyt piipattelee pitkin päivää. Ruben (se on hänen nimensä) on kiltti Tamagotchi-vauva, kasvaa hyvin ja nukkuu kiltisti, ruoka maistuu ja hän onkin kasvanut oikein kiitettävästi. Ruben on myös nukkunut yönsä läpi heti syntymästään asti, joten äitiys näin vähän iäkkäämpänä ei ole osoittautunut hankalaksi unenpuutteen takia.

Voi tätä äitiyden onnea (ja jännitystä, että minkälainen öttiäinen Rubenista oikein kasvaakaan!).