Huhtikuu- Lempeä lukukuukausi
Heleena Lönnroth: Kerran vielä tytöt
Saga Egmont
Ajattelin lukaista tämän Heleena Lönnrothin Kerran vielä tytöt vähän niinkuin opasteeksi tuleville vanhuusvuosille.
Päähenkilöt Riitta, Maisa ja Irene ovat +60-vuotiaita yksieläviä naisia,yksi on leski, toinen triplaeronnut ja kolmas naimaton uraohjus.
Yhteisen kylpyläreissun höyryissä naiset päättävät ”kerran vielä” etsiä itselleen rakkautta, kukin omalla tavallaan.
Kerronta ja tarina kulkee jotenkin vanhanaikaisesti ja ihmisten puheet sekä toimetkin ovat jotenkin vanhanaikaisia enkä saanut itseäni innostumaan naisten touhuista.
Sellainen kädenlämpöinen tarina, voisi kolahtaa ehkä REIPPAASTI yli 60-vuotiaalle naisihmiselle, joka empii uskaltaako vai eikö uskalla lähteä kalastelemaan seuraa.
Antti Holma: Kaikki elämästä(ni)
Otava kustannus
Viime vuoden puolella aloittelin tätä kirjaa, mutta silloin lukeminen jäi alkuunsa. Tahmasi niin kovin.
Mutta nyt otin opuksen uudelleen käsittelyyn ja tällä kertaa äänikirjana. Huomasin mieltyväni Holman ääneen ja kerrontaan aivan eri lailla kuin lukiessani.
Kaikki elämästäni muutti mielikuvaani ”hauskasta sanavalmiista hemmosta” aika paljon. Vitsin(kin) voimalla kirja piirtää kuvan monisärmäisestä ihmisestä, joka on saanut kokea osansa pettymyksiä, hapeää ja riittämättömyttä ja taistellut niiden kanssa läpi ”tuulen ja tuiskun”.
Koin suurta hellyyttä (hah, keski-ikäinen naislukija minä!) lukiessani kuvausta parisuhteen kehittymisestä ja iloitsin, että Holma tuntui löytävän itseään kirjan loppua kohti enemmän ja enemmän.
Suorastaan rakastin äänikirjan viimeisiä sekunteja.
Kirsi Pehkonen:
Sydämenasioita Jylhäsalmella
Juuret jylhäsalmella
Riihikuivaa satoa Jylhäsalmella
Karisto
Jylhäsalmella on aina kesä ja vaikka kyseessä on pikkuinen maalaiskylä lossimatkan takana, aina sattuu ja tapahtuu. Perusjuoni on kirjoissa varsin samanlainen: Jylhäsalmelle saapuu Isolta Kirkolta joku naisoletettu ihan vain visiitille tai työkeikalle tai lomalle jne. Päähenkilön kesä on tapahtumarikas ja kylän ihmiset sekä miljöö tulevat tutuiksi niin hänelle kuin kirjan lukijallekin. Kylältä löytyy sitten kiinnostava miesoletettu ja rest is history.
Hauskaa lukijalle on se, että kirja kirjalta Jylhäsalmeen tutustuu niin, että uutta opusta aloittaessaan tervehtii jo tuttuja paikkoja ja ihmisiä lämpimästi mielessään.
Maalaisromantiikkaa parhaimmillaan. Loistavia kesälomakirjoja!
Niina Hakalahti: Kaleidoskooppi
Karisto
Pitkän odotuksen ja yrityksen jälkeen syntyy Annille ja Juholle rakastettu poika, Johannes.
Johannes osoittautuu jo vauvasta alkaen kuitenkin kaikkea muuta kuin helpoksi lapseksi. Annin ja Juhon elämä päätyy pyörimään pojan erilaisuuden ympärillä, tekemisiä säätelee yritys pitää Johannes rauhallisena ja tyytyväisenä.
Negatiivista palautetta tulee niin tarhasta, koulusta kuin naapureiltakin eikä yrityksestä huolimatta helpottavaa diagnoosiakaan löydy.
Tilanne ei Johanneksen kasvaessa helpotu, eikä jatkuva varpaillaan olo pojan kanssa tuo Annia ja Juhoa lähemmäksi toisiaan vaan päinvastoin erottaa heitä.
Koskettava, rehellisen oloinen kertomus, jonka (ehkä vähän epäuskottava) loppuratkaisu toi valoa synkän tunnelin päähän.
Johanneksia on maailmassamme paljon ja tämä kirja varmasti riipaisee erikoislapsen vanhempia syvältä, riipaisi minuakin vaikka oman jälkikasvuni ongelmat eivät tätä tasoa olleetkaan.
Minna Lindgren:Armon Anneli
Teos
Armon Anneli on ”hauska” kirja, jossa käsitellään vähemmän hauskoja asioita. Opettajan työstä eläinlääkäriksi kouluttautuneen Annelin ja ihmislääkäripuolison uusi elämä maaseudulla muodostaa rungon niinkin isoille asioille kuin eutanasialle ja eläinten inhimillistämiseen lemmikkeinä ja toisaalta tuotantoeläinten käsittely vain tehotuottamisen välineenä.
MTV:n haastattelussa Lindgren toteaa:
”Eutanasiaa tarjoavien eläinlääkäreiden sivuilla kirjoitetaan eutanasiasta kauniisti. Niillä sanotaan, että ethän halua rakkaimpasi kärsivän.
Näin me ajattelemme eläimistä, kun ne ovat seuraeläimiä.
Kun on kyse mummusta, odotetaan lääkäreiden tekevän kaikkensa, ettei hän kuole. Ikään kuin pitäisi kärsiä.”
Ajatuksia herättävä kirja, joka ainakin itseni oli luettava e-kirjana, koska äänikirjan lukija mielestäni luki kirjaa juurikin hauskana kirjana, vaikka asiat olivat raskaampaa kaliberia. Sain paljon enemmän irti tarinasta lukiessani sitä omaa tahtia ajatuksen kanssa.
Roope Lipasti: Viimeiset polttarit
Atena
Miesten välisestä ystävyydestä.
Haikean hauska, surullisen kaunis kertomus kahdeksasta ystävyksestä, jotka kokoontuvat viettämään kesäistä viikonloppua,”Tarmon polttareita”, yhdessä jo kymmenettä kertaa.
Keski-ikä on jo miehet saavuttanut , mutta nuoruus ei ole kadonnut vielä mielestä tai sydämestä ja perinteisesti näissä polttareissa on aina mennyt lujaa.
Tällä kertaa menoa varjostaa moni lausumaton asia…
Mahtava lukupaketti taas! Kiitos.
Itselläni äänikirjahyllyssä myö Holma ja uusin Lipasti. Siellä ne odottavat maltillisesti vuoroaan – kummastahan aloittaisi?
Minna
Ei Lipastinkaan kirjan lukija huono ole, mutta Holman ääni ja artikulointi on kyllä tosi viehättävää.
Sulta saa aina hyviä lukuvinkkejä!
Mullakin tökkäsi tuo Holman kirja itse luettuna (vaikka Antin podcasteja palvonkin), mutta äänikirjana tempaisi mukaansa. Ihan kaikki pippelijutut eivät kiinnostaneet mutta lakoninen huumori toimii.
Armon Annelin teemat (yllär pyllär) kiinnostaisivat, ja tuo polttariteoskin voisi olla oivaa iltalukemista. Näin räntäsateisena päivänä kirja ja sukl…kröhöm teekuppi houkuttelevat!
Armon Anneli ja sukl…siis TEEKUPPONEN räntäsateisena päivänä aivan tähtivalinta.