Humppaan itsekseni

Edellisessä postauksessani kaipailin omaa aikaa itseni kanssa ja murehdin kesän ohijuoksua arjen murheiden seasssa.  No eilen sitten muu perhe suuntasi kuin suuntasikin kesämökille ja jäin itsekseni kotosalle.
Istahdin sohvalle ja avasin ihanan kirpsakan, vadelmaisen Magnumsuklaalevyn ja huokaisin syvään.
Omaa aikaa.
Saimme töiden kautta sponssiliput Ilovaariin ja koska artistikattaus miellytti korvaani, päätin suunnata illan mittaan konkreettisesti Ilosaareen (niin, Ilosaari on oikeasti saari Joensuussa, mutta itse Ilosaarirock ei ole sinne sopinut enää sitten vuoden 1991).

Nautiskelin tölkillisen siideriä ja pakkeloin kurjistunutta naamavärkkiäni festarikelpoiseksi. Normaalisti viihteelle suunnatessani olen tälläytynyt pinup-henkisesti, mutta eilen sää näytti sen verran pilviselle, että päädyin luopumaan kiharoista ja kellohelmoista ja niiden sijaan pukeuduin old-school-festarimuodin mukaisesti pillifarkkuihin, korsettiin ja pitkään liehuvahelmaiseen takkiin. Asusta en kuvaa ottanut, mutta pärstäkertoimen lopputulos oli tämä:Lapinlahden Linnut ei jaksanut kauheasti naurattaa, liekö syynä siiderin vähyys vai esityksen kökköys, mutta hauska oli kierrellä ja katsella viimeinkin valmistuneen Ilosaaren rempan lopputulosta.
Harmitti, ettei joka paikkaan päässyt kävelemään, jostain syystä osa saaresta oli suljettu, mutta alue tuntui varsin toimivalta. Vaikka Ilovaari onkin tapahtumana suunnattu keski-ikäiselle ja sen ylittäneelle kohdeyleisölle, niin itseäni kyllä hiukkasen korpesi se, että joka paikka oli täynnä retkipöytiä ja tuoleja. Siellä sitten ihmiset istuivat persaus homeessa koko ajan sen sijaan, että olisivat kierrelleet ja käyskennelleet ympäriinsä.

Itselleni illan tärkein esiintyjä oli Dave & kaverit ja nautin heidän keikastaan kyllä 110 prosenttisesti. Karhean ilmeetön Lindholm ja taitavat kaverit vetivät setin, joka lämmitti Tädin sielua ja ruumista kummasti.

On se ihana.

Toinen mitä odotin kovasti, oli Francine.
Francinen lavailoittelu hemmottelee sekä silmää että korvaa. Sedät jaksaa heilua!

T

Nälkähän siellä heiluessa tulee itse kullekin. Ilovaarissa cateringista (kuten festarista tänä vuonna muutenkin) vastaa Kerubi ja tarjolla onkin erinomainen kattaus Kerubin keittiön herkkuja. Kerubissa tarjoillaan muuten aivan koko Suomen kärkikaartiin sijoittuvat hampurilaiset, että tiedoksi vaan kaikille Susirajalle turistelemaan saapuville immeisille!

Itse olin hekumoinut jo etukäteen noilla bataattiransuilla ja niitähän sitten nautiskelinkin Bourbon-aiolin kera.
Orgastisen herkullista!

Kun taivas muuttui harmaaksi ja alkoi tiputella vettä päätin lähteä kotiin. Paula Koivuniemi ei isommin kiinostanut ja vaikka olinkin odottanut Peer Güntin ja Kolmannen Naisenkin keikkaa semikovasti, eivät kumpikaan tuntuneet päihittävän hiipivän kosteuden tuottamaa epämukavuutta (liian vähän siideriä?), suuntasin keskustaan ja bussipysäkille.

Kultaiset (välkkyvät) kenkäni saivat kotimatkalla kiitosta useammaltakin kanssakulkijalta.

Yhteenveto: näin & kuulin suurimmat lempparini, söin superherkulliset bataattiransut, tapasin tuttavia, en ajatellut ikäviä ja aamulla ei ollut krapula.
Mahtava reissu!