Kirjojen vuosi 2020

Bookbeat näyttää saldokseni 164 luettua kirjaa, joten Tulihan noita tänäkin vuonna  luettua.

Aloitin Helmet-lukuhaasteenkin tammikuussa, mutta kirjojen merkkailu listaan jäi parin kuukauden jälkeen tyystin ja luin ihan mitä sattuu ja silmiin osuu.Uskoisin, että 164 kirjan listasta saisin lukuhaasteenkin täyteen kirjattua, mutta laiska mikä laiska, olkoon.

Fyysisiä kirjoja luin varmaankin alle kymmenen, mutta BookBeat kyllä tienasi hintansa useampaan otteeseen.
2020 opettelin ja opinkin käyttämään äänikirjoja, joskin sillä saralla kuuntelin  enimmäkseen hömpää, jota suurkulutin unikirjoinani.
Muutama postaus vuoden varrelta:
maaliskuu 
huhtikuu  
toukokuu
syyskuu
syyskuu2

Jännäreitä ja hömppää olen kuluttanut urakalla – jotenkin kulunut vuosi on ollut sen verran ”vaativa”, että ns. laatukirjallisuuteen en ole jaksanut keskittyä. Lukupinossa odottavat edelleen niin Pajtim Statovcin Bolla, Sofi Oksasen Koirapuisto kuin Anni Kytömäen Margarita ja monta monta muuta tärkeää romaania.
Mutta paskat siitä.
Ehdin lukea ne sitten kun pääni ei kaipaa iloa, keveyttä tai ruotsalaisia saaristomurhia. Tai sitten en.
En ole yhtään sen huonompi lukija tai ihminen vaikka yleissivistyksestäni jäisivät tältä vuodelta uupumaan.

Tänä vuona opin myös jättämään kirjoja kesken, mikäli ne eivät vai imaisseet mukaansa. Aika kauan jaksoin kahlata läpi puuduttavimmatkin kirjanrääpäleet, koska kun olin kerta aloittanut, niin loppuun piti piina saattaa.
Mutta paskat siitäkin.
En tuhlaa enää ainoatakaan hetkeä väkisinlukemiseen, koska kyse ei ole pakollisista oppi- tai tenttikirjoista. Pitäkää tunkkinne. Maailma on täynnä lukemattomia kirjoja jotka tarttuvat kiinni raivelista ensimmäisestä lauseesta ja vievät jalat alta alkutahdeista.

Vuonna 2020 opin lukemaan vain kirjoja joita haluan lukea.