Kohti osaproteesia, loppusuoralla
Rankaproteesiprosessi lähestyy loppuaan ja alaleukani nakuikeniin on uudet hampaat proteettisesti valmistuneet.
Viime viikolla tiistaina kävin hammaslääkärillä pikavisiitillä ja pääsin kokeilemaan vahamallia tulevasta rankaproteesista. Maarit sääti sitä vielä hiukan ennen lopullista versiota, joka luvattiin perjantaiksi valmiiksi.
Perjantai-aamuna istahdin punaiseen tuoliin ja pääsin kokeilemaan valmista rankaproteesia, joka on muuten varsin tylyn näköinen vempain. Sain opastuksen kuinka napsauttaa proteesi paikalleen ja kuinka ottaa se pois niin etten hajota laitetta ja sitten sain painaa sen alaleukaani.
Yllättävän vähän vempain tuntui ensikokemuksena suussa, kieli sopi pyörimään eikä muutenkaan ahtaalle suu tuntunut. Puhe soljui suhtkoht normaalina, mitä nyt s-kirjain hiukkasen pehmoisempana ääntyi – arvelisinkin että purentakiskon käyttäminen on totuttanut puhumaan suu täynnä ylimääräistä materiaa.
Miellyttävän ensikokemuksen jälkeen alkoi sitten ne ei-niin-mukavat-tuntemukset:
kun purin hampaita yhteen, tuntui kuin proteesi olisi liikkunut suuntaan ja toiseen, hampaattoman puolen akryyliosa taas tuntui painuvan turhan syvälle kielen juureen ja kieli etsiintyi koko ajan etelämantereen kokoluokan tuntuiseen ”akryyli-ikeneen”.
Uudet hampaat tuntuivat myös liian korkeilta.
Hammaslääkäri Maarit kertoi kaikkien tuntemusten kuuluvan asiaan, hän kehoitti nyt alkuun pyrkimään siihen, että proteesi on suussa yötä päivää, niin että mahdolliset hankaus- ja säätöä vaativat kohdat ovat sitten kontrollikäynnillä kahden viikon päästä selvillä ja proteesi saadaan fixattua istuvaksi. Sain puhdistusohjeeksi harjata laite aamuin illoin pehmeällä harjalla, vedellä ja astianpesuaineella sekä pari kertaa viikossa puhdistus bakteereja ja sieni-itiöitä tappavalla poretabletilla.
Ja eikun vain käyttöä kehiin, pähkinät ja kaikista kovimmat leivät kannattaisi kuitenkin jättää vähän myöhäisemmäksi, aikaan kun proteesi on asemoitunut suuhuni kunnolla.
ENNEN: päässä alkaa soida ”katson autiota hiekkarantaa…”
JÄLKEEN: Vähän suuvärkin sisus näyttää erilaiselta. Tulee mieleen Bond-leffasta tuttu pahasetä Jaws, on tuota kromi-kobolttia sen verta runsaasti.
On muuten tosi huvittavat nuo minun etuhampaanikin, erimittaiset, vinossa ja eivät edes ”keskellä” suuta, hahahahaha.