Kolme kovin erilaista kirjaa

Suvi Vaarlan Westend vie lukijan  päähenkilönsä Elinan kokemuksien kautta läpi 80-luvun lapsuuden ja 90-luvun nuoruusvuosien 2000-luvun alkuvuosiin.
Teksti on päiväkirjamaista ja aikakauden tapahtumat lomittuvat takautumien kautta sujuvasti Elinan elämänvaiheisiin.
Elämässä on ensin rahaa ja elintason nousu on konkreettista, sitten tulee lama ja vie kaiken. Myös Elinan uskon ja uskalluksen elää, tuntea ja rakastaa.
Vaarla sai minut pitämään Elinasta ja toivomaan hänelle hyvää joten luin kirjan ”pitäen peukkuja”, elämässä pitää uskaltaa elää vaikka menneisyys tekisikin varovaiseksi.

Suvi Vaarla: Westend
334 sivua
WSOY

Voi Sirkka!
Sirkka on keski-ikää lähestyvä nainen, joka ”pitää tylsyydestä, sehän on vain varmuutta, mukavuutta ja toimivuutta. Tylsyys on järkevää – sehän on sitä, että maksetaan laskut ajallaan, ei rikota lakeja eikä loukata ketään. Kaikista vähiten itseä”
Saastamoisen kirja Sirkasta on kuitenkin kaikkea muuta kuin tylsä! Sirkan ulospäin järjestelmällinen elämä ja pyrkimys tehdä kaikki oikein, hyvin ja niin kuin aina on tehty ei poista hänen sisäisen maailmansa herkullisia ajatuskäänteitä. Ja tokihan Sirkallekin sattuu ja tapahtuu, muutakin kuin tarkkaan ajoitettuja siivouspäiviä…
Saastamoisen kieli on elävää ja rikasta, tekstin rytmi tanssittaa lukijaa miellyttävän keinuvaan tahtiin.
Hyvänmielenkirja tämä Sirkka!

Anni Saastamoinen: Sirkka
188 sivua
KOSMOS
Nautin McEwanin tyylistä kirjoittaa ja Kaltaiseni koneet ei tuota pettymystä sekään.
Kone tässä kirjassa on Charlesin itselleen ostama androidi Adam, johon persoonallisuuden pohjan Charles sekä yläkerran Miranda puoliksi luovat/lataavat.
Kirjan tapahtuma-aika on hämmentävästi 80-luku, mutta 80-luku, missä kulkee itseohjautuvia autoja, internet pelittää ja tekstarit lentelevät bittiavaruudessa. Puhumattakaan ihmisenkaltaisista androideista.
Ja samassa ajassa elää lähes jumaloloisen statuksen kantaja Alan Turing (brittiläinen matemaatikko ja logiikan tutkija, tietojenkäsittelytieteen ”isähahmo”), joka kylläkin kuoli jo 1954.
Mutta ajallisista epäloogisuuksista viis, tämähän on fiktiota, loistavaa sellaista.
Sekä Charles, että Adam rakastuvat yläkerran Mirandaan, eli luvassa on kolmiodraamaa, mutta myös maailmanpolitiikkaa ja suuria moraalisia pohdintoja.
Ei mikään silmäillen luettava kirja, mutta keskittymisen arvoinen!

Ian McEwan: Kaltaiseni koneet (Machines like me)
Otava

Kommentit (2)
  1. No nyt heräsi kiinnostus. Tuo Sirkka täytynee lukaista jossain kohtaa!

    1. Meissä jokaisessa voi asua pieni Sirkka!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *