Kun elämä antaa sinulle sitruunoita…

tee niistä Limoncelloa, tuota sitrusliköörien kuningatarta!

        Limoncello on aina ollut lemppari ”digestiivini”, kun olen käynyt ravintolassa syömässä, se maistuu myös kotona pienenä herkkuna pimeänä talvi-iltana. Kellertävä väri, huumaava sitruksen tuoksu ja sopivasti makean kirpeä maku tuo kesän lämmön kielelle ja mieleen.

Viime kesänä ystäväni kyläili Susirajalla ja jonkin omituisen mutkan kautta tuli puheeksi hänen tuttavansa kotona itse tekemä Limoncello ja innostuin tapani mukaan ideasta tallentaen sen korvan taa. Ja sieltä sen idean viikonloppuna kaivoin framille.

Kävin litran 40 volttista vodkaa.  pussillisen sitruunoita ja pistin homman tulille pulpauttamalla sitruunat pikaiseen vaahtokylpyyn, minkä jälkeen huuhdoin ne juuresharjan kanssa huolella ja kuivasin hellyydellä auringonkeltaiseksi rykelmäksi pöydälle.
Sain Turjakkeesta raastamisapua ja tarkasti valkoista osaa varoen raastoimme zestin 9 sitruunasta ja koko talo tuoksui sitruunatarhalle, Ihanaa!

Kirpakan raikas zest pääsi vodkakylpyyn isoon tölkkiin ja siinä se saa luovuttaa aromejaan pari viikkoa. Kun jäljellä on  vain olminvalkoisia höytyleitä vodkapurkin pohjalla, siivilöin sen pois ja lisään aromatisoituun vodkaan keittämäni ja jäähdyttämäni sokerisiirapin. Pullotettuani Jumaltenjuoman saa Limoncelloni kypsyä jouluun asti – voisi kypsyä pidempäänkin, mutta ajattelin lahjoitella juomaa jouluna ystäville helpottamaan väistämätöntä jouluähkyä…

Kun juoma oli siirretty työpöydän nurkkaan minua tuijotti kasa sitruunoita, joille piti keksiä käyttötarkoitus, koska eihän niitä nyt voinut vain heittää biojätteisiin! Selasin nettiä, mutta silmiini osui vain makeita herkkuja, joita yritän vältellä nyt parhaani mukaan, koska let´s face it, en tarvitse yhtään tämän enenpää lämmikettä talvenvaralle, en ole hylje, minkä pitää kerätä rasvakerrosta selvitäkseen kylmyydestä. Minulla on untuvatakki ja villasukat.

Lopulta muistin joskus Marokkolaista taginea valmistaessani hankkimani fermentoidut sitruunat, jotka maustoivat kana-taginen taivaallisen herkulliseksi ja aloin etsiä ohjetta niiden tekemiseen. Ja sepä olikin helppoa! Tosin yleensä fermentoiduissa sitruunoissakin jutun ydin on juurikin kuoriosa, jonka nyt raastoin Limoncellooni, mutta kaipa se sitruunanmaku vähän hedelmässäkin tuntuu? Tämä jää nähtäväksi, koska anyways suola-sitruunanmehukylpyyn sitruunani päätyivät!

Eli lohkoin sitruunat, survoin ne merisuolan kanssa kerroksittain desinfioituihin purkkeihin, kaadoin kolmen sitruunan mehut purkkeihin ja pistin kannet kiinni. Huoneenlämmössä purkkien pitää olla kunnes sisältö alkaa kuplia ja sen jälkeen ne päätyvät jääkaappiin tekeytymään vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Sitruunat säilyvät sen jälkeen ainakin vuoden päivät, noin niin kuin säilyvyyden kannalta, syötyähän ne ennen aikarajaa kuitenkin tulevat!

puheenaiheet ruoka-ja-juoma diy
Kommentit (8)
  1. Mulle tuo ongelman sana fermentoitu, koska en ole varma mitä se tarkoittaa 😀 Jostain on mieleen iskostunut sana ”hapatettu” ja siitä tulee mieleen surströmming joka, noh, en mene siihen sen enempää. Voi olla että olenkin oikeassa tuon sanan kanssa. Tämä siis tuli vain mieleen tuosta fermentoiduista sitruunoista. Tuottaisi vaikeuksia syödä kun mielessä on surströmming XD

    1. hapattamistapa hyvinkin! Mutta sitruunat kyllä tuoksuvat hapatettuinakin tsiljoona kertaa paremmilta kuin silakat 😀

  2. Tuota sitruunan tuoksua kun vielä saisi purkitettuna ostaa jostain….Olisi kiva suihkautella sitä huoneisiin…

    1. jännä ettei ne keinotekoiset sitrustuoksut yllä tuoreen sitruunan tasolle millään!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *