Kun se päivä koittaa, pärjääkö eläkkeellä?

Ettei elämä jämähtäisi tylsäksi, olemme Turjakkeen kanssa testailleet itseämme vuosien mittaan kaikenlaisilla teemakuukausilla. On ollut gluteenittomia, lihattomia, sokerittomia, kahvittomia, alkoholittomia ja kaikkien näiden yhdistelmäkuukausia. On teemoitettu kuukausia, milloin on käyty joka päivä lenkillä tai kyykätty tai soudettu tai puntattu.

Mitäpä seuraavaksi?

Päivänä eräänä napsahti sähköpostiin kehoitusta tarkistaa oman eläkkeen tila ja kuuliaisena kansalaisena hetihän sen tein ja Turjakkeenkin patistin omansa tarkistamaan. Aika kammottavan pieneltä näytti eläkeotteen loppusumma itselläni, vaikka koko ikäni olen työtä puskenut. Aloin miettimään, että miten hemmetissä sillä summalla joskus tulevaisuudessa pärjää. Saisi kyllä unohtaa Euroopan reissut, kylpyläviikot ja unelmoidut räntäkausien Kreetalla viipymiset!
Toisaalta meillä ei enää ole lainaa mistään ja T:n tienestit  ja sitä myöten eläke ovat sen verran paremmat kuin omani, että jos hengissä ollaan molemmat ja yhdessä yhä eläkeiän iskiessä mittariin, pitäisi pärjätä arjessa.

Ja siitähän se sitten lähti ajatus kehittymään!

Laskettiin  vuoden 2023 kulut nykyisen maksujaon mukaisesti, jaettiin molempien vastuut kahdellatoista, lopputuloksena karkea kuukauden pakolliset maksut. Käytännössähän näin ei ole, vaan isotkin laskut pätkähtävät tietylle kuukaudelle, mutta eläkkeellä ollessa joutunee sitten kuukausittain laittamaan rahaa syrjään näiden kerralla mätkähtävien isompien summien varalle.

Eläkelaskurista napattiin tämän päivän summat – minulla summa niin vähäinen, ettei siitä mene edes veroa, mutta T. joutui niitäkin miinustamaan.
Kun loppusummista vähennettiin pakolliset (tai onko joku Netflix nyt pakollinen…) laskut, jää meille huhtikuulle ruokaan, viiniin ja villiin elämään 1300 euroa.

Ei ollut aprillipilaa, kun 1.4. tasasimme pankkitiliemme saldot lasketuille summille. Alunperin hihittelimme ajatuksella, että nostaisimme rahat käteiseksi ja laittaisimme käyttörahan ”sokeripurkkiin” keittiön kaappiin, mutta olisi mennyt turhan extremeksi, koska käteistä emme ole käyttäneet vuosikausiin.

Huhtikuu alkoi heti ”ylimääräisellä” menolla, kun jouduin päivystykseen lähtemään veritulppaepäilyn takia (ei ollut onneksi tulppaa).

Mielenkiintoinen kuukausi edessä, päivittelenpä kuulumisia kuukauden mittaan.