Kun se päivä koittaa, pärjääkö eläkkeellä?
Ettei elämä jämähtäisi tylsäksi, olemme Turjakkeen kanssa testailleet itseämme vuosien mittaan kaikenlaisilla teemakuukausilla. On ollut gluteenittomia, lihattomia, sokerittomia, kahvittomia, alkoholittomia ja kaikkien näiden yhdistelmäkuukausia. On teemoitettu kuukausia, milloin on käyty joka päivä lenkillä tai kyykätty tai soudettu tai puntattu.
Mitäpä seuraavaksi?
Päivänä eräänä napsahti sähköpostiin kehoitusta tarkistaa oman eläkkeen tila ja kuuliaisena kansalaisena hetihän sen tein ja Turjakkeenkin patistin omansa tarkistamaan. Aika kammottavan pieneltä näytti eläkeotteen loppusumma itselläni, vaikka koko ikäni olen työtä puskenut. Aloin miettimään, että miten hemmetissä sillä summalla joskus tulevaisuudessa pärjää. Saisi kyllä unohtaa Euroopan reissut, kylpyläviikot ja unelmoidut räntäkausien Kreetalla viipymiset!
Toisaalta meillä ei enää ole lainaa mistään ja T:n tienestit ja sitä myöten eläke ovat sen verran paremmat kuin omani, että jos hengissä ollaan molemmat ja yhdessä yhä eläkeiän iskiessä mittariin, pitäisi pärjätä arjessa.
Ja siitähän se sitten lähti ajatus kehittymään!
Laskettiin vuoden 2023 kulut nykyisen maksujaon mukaisesti, jaettiin molempien vastuut kahdellatoista, lopputuloksena karkea kuukauden pakolliset maksut. Käytännössähän näin ei ole, vaan isotkin laskut pätkähtävät tietylle kuukaudelle, mutta eläkkeellä ollessa joutunee sitten kuukausittain laittamaan rahaa syrjään näiden kerralla mätkähtävien isompien summien varalle.
Eläkelaskurista napattiin tämän päivän summat – minulla summa niin vähäinen, ettei siitä mene edes veroa, mutta T. joutui niitäkin miinustamaan.
Kun loppusummista vähennettiin pakolliset (tai onko joku Netflix nyt pakollinen…) laskut, jää meille huhtikuulle ruokaan, viiniin ja villiin elämään 1300 euroa.
Ei ollut aprillipilaa, kun 1.4. tasasimme pankkitiliemme saldot lasketuille summille. Alunperin hihittelimme ajatuksella, että nostaisimme rahat käteiseksi ja laittaisimme käyttörahan ”sokeripurkkiin” keittiön kaappiin, mutta olisi mennyt turhan extremeksi, koska käteistä emme ole käyttäneet vuosikausiin.
Huhtikuu alkoi heti ”ylimääräisellä” menolla, kun jouduin päivystykseen lähtemään veritulppaepäilyn takia (ei ollut onneksi tulppaa).
Mielenkiintoinen kuukausi edessä, päivittelenpä kuulumisia kuukauden mittaan.
Livautan sekaan pienyrittäjän näkökulman: jos minulle jossakin hamassa tulevaisuudessa kilahtaa säännöllisesti kerran kuussa rahaa tilille, se tuntuu luultavasti niin ylivoimaisen ihmeelliseltä, että muutama vuosi menee, ennen kuin edes älyän alkaa tarkemmin pohtia tilille ilmestyvän summan suuruutta. 😀
En tosin suunnittele eläkkeelle jäämistä. Minulla on lähipiirissä kannustavia esimerkkejä siitä, että työntekoa voi jatkaa hyvinkin pitkään. (Toki tämänikäisenä ja tässä terveydentilassa on erittäin helppo suunnitella mitä hyvänsä…)
Mies kun tekee työtään aivoillaan ja kotona ja ”työ” on myös rakas harrastus, niin ei myöskään ole lähivuosina (-kymmenenä?) eläkkeelle jäämässä. Hänellä ei työ ole kellonaikaan eikä konkreettiseen paikkaan sidottua, niin se ei myöskään sillä lailla ”sido”.
Itse olen totaalisen kyllästynyt olemaan tiettyllä aikavälillä tietttyinä päivinä sidottu tekemään työtäni. Lomat on pidettävä määritettyinä aikoina jne jne.
Työ on minulle vain väline saada rahaa siihen, että voin oikeassa elämässä tehdä haluamiani asioita. Jään siis heti silä sekunnilla pois työelämästä, kun voin.
Se on kieltämättä iso miinus ns. tavallisessa palkkatyössä, että liikkumavaraa on ajallisesti aika vähän. Vaikka saisin oman työni varjopuolista tehtyä melko monen A4:n mittaisen listan, niin siltä osin tämä on hemmotellut minua piloille, että olisi kummallinen ajatuskin, etten voisi mennä keskellä arkipäivää hammaslääkäriin tai mihin vain ja ihan omalla luvallani. Kuitenkin juuri se on todellisuutta monille työssäkäyville, että ma-pe klo 8-16 ollaan erittäin kiinni vain siinä yhdessä asiassa ja tästä poikkeaminen vaatii erikoisjärjestelyjä.
Toivottavaa olisi, että ne, jotka haluavat tehdä töitä, voisivat niitä tehdä, ja muut taas eläköityä ajallaan tai mikä toiveissa sitten onkin. Niinhän se ei toki läheskään aina mene. :/
Hyvä aihe!
Hyvähän se on miettiä tätäkin näkökulmaa tulevaisuuteen. Kaikki eivät päädy lottovoittajiksi 🙂