Kun viininjuonnista tulee tapa

Minua on alkanut ärsyttää joka viikonloppuinen viininlipityksemme.
Se automaattisuus, millä Turjake käy perjantaina ostamassa viikonlopuksi 4-5 pulloa punaviiniä.
Se että mietitään,  mitä viiniä ostetaan, ei laisinkaan kyseenalaisteta aihetta ostetaanko ollenkaan.

Viini viikonlopuksi on yhtä oleellinen kuin maitoleipähedelmät.

Aina ei ole ollut näin.

Kun muutimme Susirajalle 2000, työskentelin Painonvartijoissa tiistaisin ja kun kotiuduin töistä, oli Turjake laittanut lapset nukkumaan ja pääsimme viettämään omaa aikaa. Toin yleensä tullessani pizzat (painonvartija!!) ja pari pulloa PepsiMaxia , jotka nautimme  olohuoneen lattialla istuen, katsoen telkkarista Desperate Houswifes sarjaa ja vain nautimme toistemme seurasta.

Joku tiistai sattui olemaan merkkipäivä, en edes  muista enää mikä sellainen, mutta Turjake oli ostanut sellaisen pienen punaviinipullon meille puoliksi. Kuinka kutkuttavan syntiselle tuntuikaan, nauttia punkkua keskellä viikkoa!
Niinpä se pienoinen viinipullo tuli osaksi pizzatiistaitamme jatkossakin.

Yksi lasillinen ei pian  riittänyt koko pizzalle.

Niinpä iltana eräänä tarjolle ilmestyikin normaalikokoinen viinipullo, toksi sitä ei juotu kokonaan, koska aamulla piti olla reippaana töissä, mutta siinä se nökötti, iso pullo punkkua. Yksi pullo riitti useammaksikin tiistaiksi, mutta PepsiMaxia emme enää juoneet, viiniä sen olla piti, pizzakin maistui paremmalle!

Minulla oli (outo?) ajatus siitä, että en halunnut pienten lasten läsnäollessa juoda alkoholia arkena, olihan meillä juhlapäivinä ruokapöydässä viiniä ja joskus samppanjaakin, mutta eivät ne olleet arkisia juomia vaan tosiaankin kuuluivat juhliin ja merkkipäiviin. Halusin  lasten näkevän sen, että viiniä ja viinaakin kuuluu tavalliseen elämään, eivätkä ne mitään mörköjä ole, joten emme me mitään tekopyhiä hymistelijöitä olleet!

No lapset kasvoivat ja tavat arkistuvat. En edes huomannut missä vaiheessa aloimme Turjakkeen kanssa juoda viiniä myös perheen yhteisissä leffailloissa, eivätkä lapsetkaan asiaa mitenkään kommentoineet. Katsoimme leffaa, söimme ”kepattia”, lapset joivat limpparia ja me viiniä. That´s it. Humalaan asti ei pullollisesta kahdelle aikuiselle riittänyt, joten ehkä asia tuntui vain ”ruoan maun korostamiselta”, niin kuin joskus naureskelimme.

Kuitenkin vuosien mittaan se yksi pullo ei enää perjantain leffailtaan riittänyt, pidimme erilaisista viineistä, joten molemmille piti olla oma pullonsa…
Ja lauantainakin ruoan kanssa viini maistui hyvälle.
Sunnuntain päivällisellekin toki piti olla viiniä.

Joka perjantai.
Joka lauantai.
Joka sunnuntai.

Ja loma-aikoinahan viinillä pitää juhlistaa lomaa. Joka päivä.

Minua häiritsee tämä miten tuosta viininlipittämisestä on tullut niin ”arkinen asia”. Tuskin meitä kumpaakaan alkoholistiksi voisi kutsua, mutta jotenkin tämä asia minua mättää.
Miksi se viinipullo avataan ilman pienintäkään kyseenalaistusta, vain koska siitä  on muodostunut tapa.

Onko todellakin vanha heitto ”ilo ilman viinaa on teeskentelyä” tullut todellisuudeksi? Pitääkö se pullo avata jokaisen ilon aiheen vuoksi tai sellaisen syntymiseksi?
Miksi nykyään pyydetään kaveriakin aina lasilliselle tai paukulle tai oluelle, eikä enää kahville, teelle tai ihan vain juttelemaan?

Kun sitten itse kieltäytyy  viikonloppuna/arkena/ihan koska vaan ottamatta sitä lasillista, niin heti kysytään syytä:
”hehe- oletkos raskaana?”
”ai onko sulla lääkekuuri”
”vietätkö tipatonta?”.
”Ei huvita ottaa”, tuntuu olevan tosi outo vastaus ja tulee olo kuin olisi ilonpilaaja tai aivan juuri koht´sillään saarnaamaan puhkeava kukkahattutäti.

Periaatteesta inhoan ja boikotoin näitä perisuomalaisia kalenterikännejä vappuna, juhannuksena, uunnavuonna ja mitänäitäpyhiäonkaan, niin miksi ihmeessä minä sitten tissuttelen läpi viikonloppujen?

Se että makustellaan eri rypälelaatuja pikkusormi pystyssä ei tee hommasta yhtään sen hienompaa. Liika juominen on liikaa juomista.

Vai mitäpä mieltä olet sinä?

Kommentit (5)
  1. Siis… viikonlopuksi 4-5 pulloa? Kahdelleko? (Vai johonkin juhliin?) Tuo kuulostaa tosi suurelta määrältä! Aivan hullulta kuulostaa minun korvaani myös se, että kaksi ihmistä ei tule humalaan pullollisesta viiniä. Varmaan tietysti toleranssi kasvaa, kun alkoholia kiskoo tuota tahtia.

    Hyvä, että olet tajunnut sentään huolestua asiasta! En edes tunne sinua, mutta huolestuin silti sinusta ja perheestäsi. Usein alkoholistit ovat ihan normaaleja ihmisiä, eivät mitään työelämästä pudonneita rappioalkkiksia.

    1. Liekö mulla muuten sitten synnynäisesti turtunut pää, kun en minä ikinä ole humalaan itseäni saanut puolikkaasta viinipullollisesta jos sen illan aikana juon? Toki jos sen puolikkaan pullon riipaisee kahteen minuuttiin, niin kyllähän voi nupista heittää, mutta jos syöt neljän tunnin päivällisen ja aterioidessa puoli pulloa viiniä juo, niin aika kukkakeppi pitää olla jos humaltuu!

      En ole huolestunut määristä vaan siitä että se viininjuominen on niin arkista. Niinkuin Toreylle kommentoin, ei se että ostetaan 4-5 pulloa tarkoita että ne juodaan viikonlopun aikana 😀

      Ja todellakin tiedän alkoholistien usein näyttävän ulospäin normaaleilta, oma exäni oli mitä menestynein miekkonen 8-16 mutta sen jälkeen…
      Olin itse sen seikkailun jälkeen piiiiiiiitkän ihan vesilinjalla.

  2. Tosi hyvä kirjoitus! Mä en ole mikään sanomaan, enkä osaakkaan sanoa mikä on liikaa. Toiset avaa joka päivä töistä tultuaan oluen ja juo pari pulloa illan aikana. Ei humalaa, mutta rankan päivän jälkeen rentoutus. Tiedän sellaisia ihmisiä.

    Tunnen myös entisiä alkoholisteja (tai aina alkoholisti, eihän sairaua katoa vaikka juomisen saa katkaistua). Eikä heillä kyse ole ollut yhdestä pullosta viiniä tai olutta.

    Mä olen toki nuorempana ollut kännissä ja viettänyt vappua alkoholin kera, mutta en itseasiassa enää 20 vuotta täytettyäni. En pidä siitä humalaisen sekavasta olosta, en krapulasta. En enää. Teininä se oli coolia, enää ei kiinnosta.

    Voin maistaa valkoviiniä jouluna ja harvoin kieltäydyn kuohuvasta juhlissa, eli absolutisti tai alkoholivastainen en ole. Jääkaapista voi löytyä omenasiideri jonka kerran kaksi vuodessa haluan saunajuomaksi. Juhannuksena mökillä voin olla hurja ja hörpätä yhden tai kaksi sidukkaa. Siinä se.

    Mieheni voi juoda saunassa lonkeron. Ei joka kerta, koska cola kelpaa yhtälailla. Eikä se häiritse minua. Joka iltainen tissuttelu häiritsisi ja tiedän, että sellainen häiritsisi häntäkin. Mies voi juoda kerran vuodessa firman pikkujouluissa reilummin, mutta hän kestää tiukankin viinan niin, että olen tasan KERRAN 10 vuoden aikana nähnyt hänet tilassa, jota saattoi kutsua humalaksi. 😂

    Itse haluan myös opettaa lapsille, että alkoholi on ok, mutta järkevästi käytettynä. Eikä alkoholia tarvita kaikkeen ja jokaisen juhlan kylkeen.

    Tulipa pitkä avautuminen.

    https://naissanelioissa.wordpress.com/

    1. Mie vähän kotipsykoloin oman ”ahdistukseni” syyksi edesmennyttä alkoholistiexääni. Hänen oikeasti jokapäiväisistä iltakänneistään jäi iso mörkö sisääni, eikä se varmasti tämän elämän aikana sieltä poistu.
      Eli ei meillä oikeasti niitä viittää pulloa viikonloppuun vedetä (meillä on oivallinen kellari missä pullot asustavat) ja viikolla saavat viinit sun muut (paitsi se cola) pysyä pulloissaan, mutta se AINA viikonloppuna nautittu viini on alkanut korpeamaan. Juotiin sitä tai ei.

      1. En mä pitäisi sitä nyt mitenkään kamalana jos viikonloppuna ruoan kanssa juo. Ehkä me täällä Suomessa ei ymmärretä sitä. Kun taas Etelä-Euroopassa monella menee varmaan useampi pullo viikossa ruoan ja seurajuoman piikkiin!

        Se humalahakuinen juominen tai jos joka ilta kippaisi sen pullon viiniä voidakseen rentoutua ois ihan eri juttu!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *