Liput salkoon – onnea Aleksis ja suomalainen kirjallisuus!

Suomalaisesta kirjallisuudesta on kuulema kiittäminen kolmea kollia, Mikael Agricolaa, Elias Lönnrotia ja Aleksis Kiveä.
Agricolaa pidetään suomen kirjakielen isänä, Lönnrot oli suomen kielen kehittäjä ja uudistaja (ja as everybody knows keräsi kansanrunoutta, joista Kalevala koostui) ja Kivi taasen oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija, joka uudisti draamaa, proosaa ja lyriikkaa.

Aleksis Kiven päivää on vietetty vuodesta 1950 lähtien liputuspäivänä, mutta se oli uutta minulle, että 1960-luvulle saakka päivä oli myös koululaisten vapaapäivä!  Suomalaisen kirjallisuuden päivä Kiven syntymäpäivästä tuli 1978.

En lähtenyt uusiolukemaan sen enempää Seitsemää veljestä kuin Nummisuutareita tänään, mutta suomalaisen kirjallisuuden katteessa päivän puuhat ovat kuitenkin menneet:  tuuppasin napit korviin lähtiessäni istuttelemaan viimeisiä kukkasipuleita penkkeihin ja muutenkin aloittelemaan puutarhan talviunille johdattelua.

Päivän kotimainen oli Sisko Savonlahden Kai minä halusin tätä joka purkaa pian nelikymppisen naisen elämää, odotuksia ja todellisuutta varsin viihdyttävästi enkä tällä kertaa inhonnut naikkosta niin paljon kuin Savonlahden esikoisessa Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu inhosin.

Suomalaiset naiskirjailijat ovat olleet muutenkin viime aikoina vahvasti lukemieni kirjojen tekijöinä, lukulistalla on ollut lähinnä kevyttä yläpilveä, koska en jotenkin ole jaksanut ottaantua mihinkään vakavampaan kirjallisuuteen.
Viimeisimmät loppuun luetut ovat:

Enni Mustonen: Yllätysperintö
Tuija Lehtinen: Morsiuskamari
Tuija Lehtinen: Studio Thora
Maija Kajanto: Mittoja ja tilaustöitä

Ei mitään maailmakirjallisuutta eikä yksikään pahemmin uudista kirjallisuutta, mutta jokaisesta saa hyvän mielen ja pakoa arjesta muutamaksi tunniksi.
Suosittelen nautiskelemaan teekupposen kera.

Hyvää Aleksis Kiven päivää, nautitaan suomalaisesta kirjallisuudesta tänään ja huomenna ja AINA!