Loppuunvarattu neljässä minuutissa

Neljäkymmentä vuotta sitten Joensuussa suhisi, kuhisi ja kuohui. Silloin Rokin SM-kisat oli se juttu mistä bändit singahtivat laajempaan kuuluisuuteen ja kisassa oli mukana 1979 perustettu Joensuulainen Hassisen kone.

Mie olin kilahtanut faniksi jo niiden ekasta keikasta lähtien, olin onnistunut jotain treenejä ja esiintymisiä kuulemaan ja kun paikallisen osakilpailun voitto ansaitusti vei bändin OULUun kisaamaan SM-voitosta oli sinne pakko päästä.
Ei ollut itsellä ajokorttia eikä ketään kortillista kaveria asia kiinnostanut korkinvertaa, niin suunnittelin sitten lähteväni Ouluun (341 km Joensuusta) yhtä kiinnostuneen ystävättäreni kanssa vaikka liftaamalla, järkeilin ehtiväni perille ajoissa, koska pääsisin lähtemään tienposkeen heti aamusta, finaali kun onneksi järjestettiin lauantaina.

Dream on…suunnitelmani herätti aikamoisen myrskyn kotirintamalla, kun sekä isäni että äitini ilmoittivat varsin suorin sanankääntein, että neiti 17vee suurinpiirtein sidottaisiin patteriin kiinni jos ei moisesta idioottimaisesta ajatuksesta luopuisi.
Sitä tunteenpaloa, angstia ja uhmaa! Todettuani että uhoaminen, kiukkuaminen ja huuto eivät toisi muutosta suhtautumiseen aloin pehmittää vanhempien sydäntä spanielinkatsein ja sulosanoin, en nyt muista tarkkaan, mutta varmaankin lupasin olla maailman paras ja ihanin ja hinkata hammasharjalla lattialistat, pestä pyykin ja LOPPUELÄMÄNI tulla kotiin siihen aikaan kun on sovittu ja ja ja…

Minulla on maailman parhaan vanhemmat.
Loppujenlopuksi he nimittäin lähtivät kuskeiksi minulle ja ystävättärelleni Ouluun!  Ajoimme lauantaina Ouluun ja pudotettuaan meidät Pyrinnön urheilutalolle viettivät he illan ties missä. Ei tullut koskaan kysyttyä edes (huono ihminen!).
Ja tietystihän Hassisen Kone voitti mestaruuden. Kotimatka meni hurmoksessa fiilistellen hienoa keikkaa ja rakastaen koko maailmaa.

Eipä varmaan kenellekään Suomen maassa tänä päivänä tarvitse selittää, että mikä se Hassisen kone on? Bändin historia ei ollut pitkä, hajosihan se jo 1982, mutta noina parina aktiivivuotenaan se sai aikaan enemmän kuin tusina muuta bändiä yhteensä.

Vuonna 2000 bändi heitti Eastpop 2000- tapahtumassa ”comeback-keikan” 12000 kuulijan edessä 20-vuoden merkkipaalun kunniaksi. Itse en ollut Ilosaaressa, mutta edeltävänä iltana sain ilon olla paikalla kun bändi heitti keikan festarin kutsuvierasporukoille (kiitos rakas veljeni, kun et itse jaksanut lähteä).
Ja se oli ihan vitun kova keikka!

Niinpä toiveet olivat suuret päästä kuulemaan alkuperäistä kokoonpanoa kotikaupungissa, Kerubin lavalla myös 40-vuotisen merkkipaalun kunniaksi.
Olin valmistautunut puhelimella ja läppärillä aamulla odottaen silmät kiiluen kellon naksahtamista 9:00 lukemiin ostaakseni perheen joululahjaksi neljä lippua kesäkuun 2020 keikalle.

9 – 8 – 7 – 6 – 5 – 4 -3 -2 -1-
OSTA!
Mitä vittua, ”sivuilla on ruuhkaa”, ”pääset pian varaamaan lippuasi”, ”olet jonossa”
MITÄMITÄMITÄMITÄ!!!

Kello 9:04 järjestelmä ilmoitti kaikkien kolmen keikan olevan loppuunvarattu.

PERKELE!

 

Kommentit (5)
  1. Älä vielä heitä kirvestä kaivoon, loppuunvarattu ei ole sama kuin loppuunmyyty! Aina jotkut jättää lippunsa lunastamatta ja ne palaavat myyntiin. Joskus sitä hetkeä mainostetaan ja joskus ei, joten kärppänä, kettuna ja myyränä pitämään lipputarjontaa silmällä. Toivo ja Hassisen kone elää vielä!

    https://astuharhaan.wordpress.com/

  2. Voi ei! Siis nykyään tuntuu tosi monen artistin ja bändin kohdalla olevan oikeasti yhtä tuuripeliä, että saako liput, vaikka olisi kytiksellä heti!

    1. Tämän tilanteen kyllä ymmärrän – Kerubi ei ole suurensuuri keikkatila, joten odotettavissahan nopea loppuminen oli.
      Jos jonkun JuhaTapion keikka x 2 myytiin loppuun about vartissa, niin kyllähän kaupungin omat pojat on vähän eri sarjaa 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *