Mitähän sitä on taas tullut luettua

Vaikka lukeminen onkin yksi elämän suurimmista iloista, niin hajanaista on viime aikoina ollut tämä itsensä hemmottelu, liekö lähestyvä joulu sotkenut mieltä ja rauhaa?

Mutta ainahan sitä jotain, mitä vähän nostaa esille!

Viisikko-lukupiirin marraskuun kirjana oli Martti Suosalon tähänastinen elämä. Johanna Venhon kirjoittama ja Suosalon itsensä lukema kirja oli hieno kurkkaus teatterintekijän elämään ja teatterimaailmaan muutenkin. Suosaloa vuotta nuorempana olen itse elänyt, katsojana kokenut ja lööpeistä lukenut Turkan kaudet, Jumalan teatterin, Suomenlinnan LOTRin ja muut Suosalon uran varrelle mahtuneet tapahtumat. Oli tosi mielenkiintoista lukea esim. Turkasta näkökulmaa, mitä on ollut turha lööppien takaa etsiä.
Suosalo on ollut lempinäyttelijäni tosi kauan, joten lisäpointseja siitä omaan arvioon,  mutta uskoisin tämän kirjan olevan mielenkiintoista luettavaa kenelle hyvänsä. Ja kun äänikirjan lukijana on herra itse, niin voiko tuloksena olla muuta kuin priimaa?

Emma Hambergin Rosengädda-sarja piti lukea/kuunnella putkeen, kun totaalisesti ihastuin kylän ihmisiin ja tunnelmaan. Alkuun puhtaalta hömpältä vaikuttaneesta  tarinasta ja pumpulisista henkilöhahmoista kuoriutuikin jokaisessa kolmessa kirjassa käsittelyn alle varsin vakaviakin aiheita.
Osa 1, Seuraavaksi Rosengädda: ”kertomus ystävyydestä yli rajojen, rakkaudesta, ruoasta ja siitä, miten jonkun pahin painajainen voi olla toiselle täydellinen ratkaisu.” esittelee kohta kolmekymppisen snagarille ja huonoon parisuhteeseen jämähtäneen Tessanin, omaperäisen, vanhempiensa riitelyyn väsyneen ja kekseliään 13-vuotiaan Bron ja Janen, naisen joka huolehtii huono-osaisista ja vahingoittuneista eläimistä talossaan. Tessa jättää sarjapettävän miesystävänsä Flatanin ja Bro yrittää saada vanhempansa löytämään toisensa uudelleen  lähtemällä itse kuvitteelliselle purjehdusleirille – molemmat päätyvät Janen luo ja ehkäpä Jane osaa auttaa myös ihmisiä?
Osa 2, Tunteenpaloa Rosengäddassa ”kertomus intohimosta, pelosta ja rohkeudesta lähteä pois totutuista kuvioista”. Tessan on muuttanut Janelta saamaansa rappeutuneeseen asemarakennukseen ja kunnostaa rakennusta toteuttaakseen haaveensa tunnelmallisesta kyläravintolasta. Kartanossa asuva Gustav antaa Tessanille ensimmäiset catering-tilaukset, joten unelman toteuttaminen ei olekaan tavoittamattomissa. Palomiehen aktiivitöistä hyllytetty Jonny tulee auttamaan Tessania remontissa ja kun junasta astelee kylänraitille komea talonvahti Rafael saa hän sekä Tessanin että Jonnyn vatsanpohjassa aikaan kihelmöintiä. Jossain vaiheessa Tessan huomaa, että entistä elämää ei voikaan unohtaa, tyystin, koska Flatanista on jäänyt muisto..
Osa 3, Jahti Rosengäddassa hyppää ajassa vuoden eteenpäin. Tessa pyörittää ravintolaansa, tyttären ympärillä pyörii useampikin isä ja kartanonherra Gustav on umpi-ihastunut Tessaan.
Homma alkaa kuitenkin käydä raskaaksi ja Tessa toivoisi apukäsiä-jalkoja-ihmistä, mieluusti ilman palkkaa, vain asunnon ja aterioiden hinnalla. Apua tuleekin yllättävästi tuplaten ja avun myötä myös ongelmia, kysymyksiä ja ristiriitoja. Mutta löytyy myös vastauksia ja mielenrauhaa, ehkä rakkauttakin 🙂
Aivan hurmaavia Hyvän mielen-kirjoja joka ainoa näistä ja vaikka feelgoodia ovatkin, yllättävän syviä aihepiirejä kirjoissa sivutaan. Oli hauska huomata, että vakavista ja vaikeista aiheistakin voi kirjoittaa näin lämpimästi ja ilman paatosta.