Näytä mulle sun varpaat!
Ei, minulla ei ole jalkafetissiä tai en muutenkaan tuppaa arjessani tuijotella tai hipeltää ihmisten jalkoja.
Tuijottelin vain tuossa omia jalkateriäni kun uudistin varpaankynsien lakkauksen ja mieleeni tuli kuinka erilaisia voivat periaatteessa samankokoiset jalat ollakaan.
Itse olen käyttänyt jostain neljätoista vuotiaasta kapeakärkisiä korkokenkiä, ensimmäiset taisivat olla äitini perua, viiskytluvun ”spittarit”, joissa lapsen jalkani alkuun taisi kipuillakin, mutta ihmislapsen luustohan on joustavaa sorttia, joten pian en edes miettinyt että kengät jotenkin ahtaat olisivat.
Jalkateräni ei ole erityisen kapea, mutta kun se on kantanut kroppaani läpi näiden vuosien useimmiten korkkareissa kuin lenkkareissa, niin näkyyhän se.
Varpaat ovat vähän kuin limittäin.
Kun vertaan omaa jalkaani tyttäreni jalkaan, on kuin katsoisi kahta täysin eri jäsentä. Tyttö ei ole ikinä halunnut kenkiä, mitkä puristaisivat millään lailla ja hänen jalkansa onkin täysin luonnollisen mallinen vielä 21-vuotiaanakin.
Miltä sinun jalkateräsi näyttää?
Onko se saanut tallustaa väljissä kengissä vai oletko sinäkin sujauttanut jalkasi kapeisiin ja korkeisiin kaunottariin?
Pianon skaaloja varpailla!
Käytän monenlaisia kenkiä, joten varpaat ei ole muotoutunut kai mihinkään suuntaan.
Välillä tulee tehtyä erilaisilla kehonhuolto- ja pilatestunneilla varvasjumppaa; monestihan jalkapohjan virheasennot alkavat häiritä koko kehoa.
Hyvä jumppa varpaille on esim. niiden nostaminen ja laskeminen lattiaan yksi kerrallaan aloittaen ensin isovarpaasta ja sitten vain yksi kerrallaan järjestykseessä. 🙂