Negatiivisen Koronatestin kautta Streptokokki A:n takia eristyshuoneeseen

Lauantaina mökille suunnatessa ohimoita hiukkasen juili, mutta kuittasin sen ohimeneväksi ja vietin aurinkoisen päivän mökkipihassa poimien mustikoita, kitkien vihanneslavojani ja makoillen kirjaa kuunnellen rantapatiolla. Illalla syötiin pizzat ja katsottiin ihan säpäkkä sarja (superlyhyet jaksot) Most Dangerous Game, mutta illan mittaan oloni alkoi huonontua.

Päänsärky paheni, kurkkuunkin koski ja sänkyyn mennessä vilunväristykset tärisyttelivät pitkin poikin kehoa. Aamuyöllä heräsin päänsärkyyn (ja Turjakkeen kuorsaukseen), nappasin kaapista grammaisen Panadolin ja siirryin nukkumaan pikkuhuoneen hiljaisuuteen. Nukkumisesta ei tosin tullut paljon mitään, koska olo tuntui huononevan tasaista tahtia. Kuumemittaria mökillä ei ole, joten mittarilukemia en päässyt ihmettelemään, kunhan tunsin oloni todella huonoksi ja kipeäksi.

Miettien tekemäämme autoretkeä Lahti-Jyky-Mikkeli-Kuopio-akselilla ja viipymistämme hotelleissa, syömistä ravintoloissa ja kahvittelua ABC-asemilla tekaisin Omaolo-sivuston Koronatestin ja sen ohjeistamana soitin  päivystyksen numeroon. Selitin oireeni ja hoitaja näki tekemääni oirekyselyyn antamani vastaukset koneelta, minkä perusteella hän sanoi siirtävänsä asian Korona-hoitajalle. Hoitaja soittikin varsin pikaisesti ja antoi ajan puoli neljäksi.

Puoli neljältä olin ohjeen mukaisesti odottelemassa testipisteen (PKKK, talo H) oven takana, soitin kelloa ja  suoja-asuun pukeutunut sairaanhoitaja haki minut mukaansa. Ulkopuolella minun piti vielä niistää nenäni ja jättää nenäliina ulkona olevaan jäteastiaan, jonka jälkeen hoitaja ojensi minulle käsidesiä ja hengityssuojan.
Istuuduin vastaanottohuoneen penkille, vastasin muutamaan kysymykseen ja ohuenohut näytteenottopuikko tuikattiin vasemman sieraimeni kautta nenänieluun, sitä pyöräytettiin muutama epämiellyttävä sekunti ympäriinsä ja siinäpä se testi sitten oli. Sain käteeni toimintaohjeen jatkoa varten ja astelin ulos parkkipaikalla odottavaan autoon.

Olin nyt virallisesti karanteenissa tulosten saapumiseen saakka.

Se on onni että ihminen yleensä unohtaa miltä tuntuu olla todella kipeä. Oloni ei parantunut pätkääkään vaikka vetelin grammaisia Panadoleja ja makasin istuvassa asennossa sängyssäni kuin lahna halstarissa. Luojan kiitos moottorisängystä, se on jo moneen kertaan kuitannut suolaisen hintansa näissä podetuissa keuhkokuumeissa, salmonelloissa ja muissa kivoissa tautiylläreissä.

Viimein maanantai-iltana tuli odotettu ja pelätty puhelu. Onneksi minulla ei ollut Koronaa!!
Mutta kun kuume huiteli neljässäkymmennessä, kurkku oli niin kipeä, että alas meni vain neste ja pääkipu tuntui varpaankynsissä asti jos yritin makuuasennossa levätä, niin enhän minä terve ollut. Päivystys neuvoi soittamaan heti tiistai-aamuna omalle terveysasemalle, joten siinä sitten kärvistelin vielä yhden yön.

Tiistai-aamuna jonotin 58 minuuttia terveysaseman puhelujonossa ja kun lopulta pääsin läpi ja kerroin oireeni, tuli sieltä pikaisen lääkärikonsultoinnin jälkeen patistus mihinkäs muualle kuin päivystykseen. Sinne en enää lähtenyt soittelemaan vaan Turjake ajoi minut suoraan ovelle ja jätti odotusaulaan, seuralaisiahan ei nykyään sallita kuin lapsille.

Pääsin nopeasti Triagehoitajalle, joka hetken jututettuaan totesi siirtävänsä minut päivystyksen valvonta-/tutkimushuoneeseen ja pyytävänsä lääkärin paikalle. Sinnepä siis matka vei, sain naamalleni hengityssuojan vaikka kerroin että Koronatesti oli negatiivinen ja kun sängylle istahdin kuului käsky etten huoneesta saanut poistua.

Aika nopeasti huoneeseen saapui parikin sairaanhoitajaa ottamaan veriviljelyjä, nieluviljelyjä, mittamaan verenpainetta, verensokeria ja pistämään tippaa suoneen. En jaksa edes aloittaa kertomaan sitä komediapläjäystä kun lääkäri ( veikkaisin että aivan tuore kandi) saapui alkututkimuksiin, mutta sen verran sanon, että ekaa kertaa moninaisten lääkäri- ja sairaalakokemusteni aikana jouduin sanomaan lääkärille pariinkiin kertaan että älä nyt hyvä mies potilaan edessä ala tuollaista ääneen miettiä, menee uskottavuus täysin!
Siinä vaiheessa kun miekkonen alkoi puhelimestaan googlettaa kuinka usein voi potilaalle antaa Panadolia kuumeeseen olin jo aivan varma, että kyseessä on joku hemmetin piilokamera…

Kandi kävi välillä kysymässä toisessa huoneessa lisäneuvoja ja tuli paperilapun kanssa esittämään uusia kysymyksiä. Näiden seurauksena kävin sitten röntgenissä ja myös pään ct-kuvissa.

Toinen lääkäri, varmaankin se vastuuyksilö tuli sitten jossain vaiheessa toteamaan siirtävänsä minut osastolle antibioottitippaan koska  tulehdusarvot ovat sen verran korkealla (CRP 220) ja  syyksi oli selvinnyt streptokokki A. Keuhkokuvat olivat olleet puhtaat, eikä pään ct:ssäkään mitään ylimääräistä (tai puuttuvaa) ollut näkynyt.

Tässä tilanteessa oltiin jo pitkällä iltapäivässä ja päivystykseen kilahti jostain syystä henkilökuntapula. Odottavan aika on pitkä ja loppujen lopuksi kun minulle oli heti kolmen jälkeen sanottu hakijan tulevan pian, pääsin osastolle kuuden pintaan.

Eipä ole Siskonmakkarakeitto ikinä maistunut niin hyvälle.

Antibioottia tippuu nyt suoneen 8h välein, saan tulehduskipulääkkeen ja grammaisen Panadolin tasaisin väliajoin ja olo on alkanut selkeästi korjaantua. Aamulla otettu verikoe näytti CRP:n tippuneen roimasti ( 220 > 120 ), mutta en vielä tänää pääse kotiin, koska lääkäri haluaa pelata varman päälle tiputtamalla antibioottia vielä vuorokauden suoneen.

Niinkuin jo Instassa mainitsinkin, täysihoitoahan se tämäkin ihan kirjaimellisesti, joten menköön nyt osa tämän vuoden kesälomapäivistä näin.

Kommentit (5)
  1. Parane pian! Olen ollut kuumeessa viimeksi kesäkuussa 2001, joten jokunen vuosi vierähtänyt siitä…

    1. Niin – en paljon minäkään infektioita imutellut ennen biologista lääkitystä, mutta kun apu psoriasikseen on niin ylivoimainen, niin kannan sivuvaikutukset vaikka kontaten (kun ilman biologisia ei se konttaaminenkaan välttämäti onnistuisi).

  2. Siinä vaiheessa kun miekkonen alkoi puhelimestaan googlettaa kuinka usein voi potilaalle antaa Panadolia kuumeeseen olin jo aivan varma, että kyseessä on joku hemmetin piilokamera…
    EN KESTÄ! 😀

    Hyvä ettei ollut koronaa ja pikaista paranemista nyt!
    Kun mulla aikoinaan angiinan takia kuume huiteli monta päivää kanssa riittävä korkeissa lukemissa, ja päänsärky oli jotain aivan järkyttävää, niin kiitti kyllä lääkkeitä kun ne alkoi oloa helpottaa. Muthan piti suunnilleen taluttaa lääkäriin ja jouduin istumaan välillä kun olo oli pystyssä niin kertakaikkisen huono. Toivon ettei kyseinen tauti iske enää ikinä! Lisäksi mut pitää tainnuttaa, jos joku haluaa ottaa multa mitään viljelyitä nielusta tai nenästä. YÖK! 😀

    1. Nenänielu- ja nielunäytteet ei enää tuntuneet missään, kun neljä päivää aikaisemmin kävin juuri gastroskopiassa…

      1. Olen ollut siinäkin joskus ja ilmotin sen jälkeen mielummin synnyttäväni kymmenen kertaa, kuin meneväni siihen toiste ilman humautusta. 😂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *