Not-so-secret-Garden heinäkuun aamuauringossa

Miltäpä näyttää levottoman ja laiskan puutarhurin piha heinäkuussa?

Ei pihani mihinkään puutarhalehteen pääsisi, mutta eipähän sen tarkoitus ole lehtien sivuille päätyäkään, vaan toimia minun mieleni, sieluni ja kroppani virkistys- ja lepolähteenä.

Sanoo hän ja tekee blogipostauksen puutarhastaan 😀

Mutta koska mediassa esitellyt puutarhat ja pihat ovat usein ylimaallisen upeita, täydellisiä ja uskomattoman tarkkaan mietittyjä, voi herkän & aloittelevan puutarhurin mieli masentua ja herätä ajatuksia, että ”en minä tuollaiseen pysty”…ja sitten ihanasta asiasta tuleekin stressi ja pahamielen työleiri.

Joten katsokaa ja unohtakaa kaikki vaatimukset täydellisyydestä, tämä on minun henkireikäni, Not-so-secret-Garden:

Keväällä rakentamamme porttikaari alkaa jo peittyä villiviiniin, jonka toisen lonkeron ohjasin kasvamaan aidan päälle. Ei ehkä ihan julkisivulautakunnan mieleen, mutta onneksi eivät kovin usein kierrä näillä mailla 🙂

FullSizeRender 3.jpgSaniaiset löysivät ihan itse tiensä tuohon kohtaan, mutta ritarinkannuksen olen itse istuttanut (kukka-altaana toimii mutten lasten pieneksi jäänyt kahluuallas. Tavarat kiertoon!)

IMG_5244.JPGPari kesää takaperin keräsin ystävän pihasta harjaneilikan siemenkotia ja roiskin ne etupihan kukkapenkkiin. Koska en ole ahkera kitkijä, saivat ne rauhassa kasvaa ja tänä vuonna kukkivatkin runsain, erivärisin kukinnoin. Näitä pitää levitellä muuallekin!

IMG_5245.JPG

Tarha-alpi on pirteän keltainen, mutta tajuton leviämään, jostain kumman syystä omani tahtoo kasvaa aika lamonneena versiona, olisikohan salaa risteyttänyt itsensä suikeroisen sisarensa kera??
Myös Ukonkello leviää todella railakkaasti. Itse revin sen joka vuosi kukinnan jälkeen penkistä, mutta sieltä se taas seuraavana kesänä ponnistaa.
IMG_5247.JPG

Tänä vuonna Päivänkakkarat kokivat armon. Aikaisemmin olen kiskonut ne maasta ennenkuin raukat ehtivät edes kukkia, mutta jostain syystä ne viehättivätkin nyt.  Eli jokapaikassa kukkii…
Kurjenpolvi on ottanut tavakseen siirtyä puolisen metriä edellisvuotiselta kasvupaikaltaan, mutta mitäs sillä väliä, kukkikoon missä kukkii, kaunis on jokapaikassa.IMG_5248.JPG

Joskus (harvoin) voi kaipailla varjoisempaakin nurkkaa ja silloin asettelen itseni villiviinin peittämään pergoilaan.IMG_5249.JPGTässä oli ennen pieni lammikko, mutta en sitten jaksanutkaan kuunnella pihalla pumpunääntä koko ajan. Täytin altaan mullalla ja annoin villiintyä.
Nyt siinä taitaa  kasvaa keijunkukkaa ja paria erilaista maksaruohoa.

IMG_5250.JPGNäkymä ”hedelmätarhaan”
Kaksi omenapuuta, herukkapensaita ja taaempana vadelmaa.

IMG_5251.JPGTämä metsänpuoleinen nurkkaus on pyhitetty siileille, mutta joskus siellä näkyy käärmeitäkin. Ja kärmeksiä siedän, koska ne syö MYYRIÄ!

IMG_5252.JPG

Petterin tulevaa satoa lähikuvassa.IMG_5253.JPGVähän villimpi mansikkamaa.

IMG_5254.JPG

Vuohenputkea, viherherukkaa ja krasseja.IMG_5255.JPG

Se ainoa trimmaus, mitä säännöllisesti pihassamme teen, on orapihlaja-aidan leikkaus (tein sen eilen). Jos saisin itse valita, aidannekin olisi vapaastikasvavaa lajiketta, mutta…

IMG_5256.JPG

Tällainen siis minun hermoparantolani tänä aamuna. Pahoittelen, jos joku säännönmukainen puutarhuri sattui postauksen pariin ja sai väristyksiä iholleen 🙂

Isäni sanoja lainaten: ”Ihan omituinen piha, mutta aivan omistajansa näköinen”

Kommentit (6)
  1. Tiedäthän kiinalaisen sananlaskun:

    ”Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä.”

    Ihana lepopaikka sulla; kunhan saamme mökin taas elettävään kuntoon, sen pihasta tulee kutakuinkin tuollainen 😀

  2. Se oli niin kodikkaan oloinen, viihtyisä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *