Onhan sitä työttömällä aikaa täyttää puuduttaviakin hakemuksia
Työpaikkavahti lähestyy minua kaksi kertaa viikossa listaten mahdollisia uravaihtoehtoja, mitä kohti pyrkiä lähettämällä hakemus. Joka kerta ei listausksessa ole ainoatakaan paikkaa, joka kiinnostaisi tai jos kiinnostaisi, on se koulutuspohjaisesti rajattu ulottuviltani pois.
Kuukauden sisään olen nyt kuitenkin saanut useamman hakemuksen täyttää ja voi tsiisus mikä urakka niissä onkaan!
Valtion, kuntien ja enenevässä määrin yhä useamman työnantajan käytössä on rekrysivusto ja selain-/järjestelmäpohjainen hakemus.
Olen muistaakseni avautunut turhautumisestani aiemminkin, mutta täytettyäni juuri nyt hakemuksen Kelalle olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kypsä nettihakemuksiin, että seuraavaksi lähden lottomaan ja toivon miljoonapotin säästävän minut vastaavilta kammotushakemuksilta loppuiäkseni. Tai vaihtoehtoisesti haluan sen työpaikan!
Hakemuspohjat on selkeästi suunniteltu joko suoraan koulunpenkiltä tai max. muutaman vuoden kiinteän työkokemuksen omaaville hakijoille. Eihän siinä mitään jos tarvitsi naputella vain muutama paikka järjestelmän pilkunviilaajahenkiseen moolokiin, mutta kun 54-vuotiaana, ympäriinsä reissanneena ja kokeilunhaluisena yksilönä niitä paikkoja on enemmän kuin kahden käden sormilla laskee, alkaa ärsyttää ja puuduttaa moinen nyhertäninen.
Työnantaja
Aloituspäivä (oiskohan ollut joskus kesäkuussa 1984/tammikuussa 1985…)
Lopetuspäivä (katso edellinen)
Maa (kiva alasvetovalikko, yritä kirjoittaa jotain, niin sekoaa tyystin)
Alue (kanta-häme, päijät-häme vai pirkanmaa?)
Kaupunki (no tämä on helppo, paitsi se alasvetovalikko)
Toimiala (näitähän riittää)
Asema (työntekijä, asiantuntija vai toimihenkilö, vai ”muu”)
Nimike (viidenen paikan kohdalla tekee mieli jo kirjoittaa Pain in the Ass)
Lyhyt avaus tehtävistä (blaablaablaa)
Jos hakemuksia tulee vaikka 200, niin hatunnosto vain sille, joka näitä listauksia selaa. Tai sitten epäilen, että Random Generaattori otetaan käyttöön ja arvotaan haastatteluun pääsijät 😀
Mutta nyt on siis haettu Kelaan palveluneuvojaksi. Voi olla aika rankka duuni henkisesti ja niskaan tulisi aika paljon kiukua ja ahdistusta ja pelkoa päivän mittaan, mutta toisaalta olisi varmasti hetkiä, kun saisi oikeasti auttaa ja opastaa ihmisiä, kuinka juuri heidän tilanteessaan asiat saadaan toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Olen itse saanut Kelan neuvonnasta aika vaihtelevaista palvelua – joskus tuntuu että tiedän enemmän kuin vastaajana oleva neuvojantekele ja joskus taas linjan toisesta päästä tulee kultajyviä isokin säkillinen. Tällaiseksi kultajyvien jakajaksi haluaisin itsekin kehittyä!
Jää nähtäväksi pääsenkö haussa eteenpäin.
Meillä kuntarekryssä on vieläpä sellanen kiva, että ensin pitää täyttää kaikki omat tiedot töineen ja opiskeluineen. Sitten vasta siirrytään siihen kohtaan, jossa työnantaja kyselee asiat ja NE ON SAMAT mutta sinäpä et jostain syystä voi kopioida niitä omiin tietoihisi kirjaamisiasi tietoja vaan saat laittaa sen kaiken ihan uusiksi! Argh.
Argh tosiaan.
Mutta ehkäpä näiden järjestelmien älyttömyyden takana onkin se, että halutaan karsia huvikseen hakijat pois. Jos ei oikeasti halua kyseistä duunia, niin tasan tarkkaan jättää homman kesken!
Tsemppiä ihan hurjasti, kunpas nappaisi ja sitten vielä lykästäisi niin että työssä olisi enemmän plussia kuin miinuksia. Pidän peukkuja pystyssä!
Jos ei nyt tärppää, niin ainahan voin mennä yrittäjäkurssille ja pistää oman firman pystyyn 😀
Kohtahan ne varmaan tarjoaa te-palveluista mulle lähihoitaja-koulutusta, kun se tuntuu olevan se viimeinen vastaus, jos ei ala ”omia” töitä löytyä.
Sinänsä lähihoitajana voisi olla muuten ihan antoisaa ja mielenkiintoista, mutta kun en pysty edes katsomaan neulalla pistämistä, niin voisi tulla koulutuksen aikana ongelmia 😀 Ainakin niille pistettäville, jos summamutikassa silmät kiinni alkaisin tökkiä.