Minä ja Muumit

Rakastan alkujaan sanomalehdissä ilmestyneitä Muumi-sarjakuvia, joihin pääsin tutustumaan teinivuosina, kun niitä koottiin sarjakuvakirjoiksi. Alkuperäiset piirretyt muumithan ovat hiukkasen anarkistisempia ja radikaalimpia kuin esim. ysikytluvun pehmoisen palleroiset, herttaiset animealiaksensa.

Olinkin pitkään vastahankaan uuden Muumibuumin räjähtäessä käsiin, kunnes sitten joskus 90-luvun lopussa Muumikuume iski minuunkin. Nyt on keittiönseinille rakennettu hylly toisensa perään ja kokoelmani on, sanoisinko, varsin kattava poislukien kuitenkin kaikki yltiöhintaisiksi kohonneet mukit – en edes minä suostuisi maksamaan tuhansia euroja jostain käyttöesineestä.
Käytössä Muumimukit, -kulhot, -lautaset ja kannut minulla ovat, vaihtuvissa erissä kuitenkin, koska eihän meillä sentään astiahuonetta ole, eihän tuollainen mukimäärä mihinkään astiakaappiin mahdu!

Sängyistä löytyy tietenkin Muumilakanat ja pyyhkeinä roikkuu Muumipyyhkeet, patalappujakin Palleroiset koristavat…

Materian osalta, sukuperimääni (puoliksi Varis), rakastan myös kultaa ja kimallusta. Sormuksia löytyy jokaiseen sormeen (ja varpaisiinkin) ainakin kaksi ja naureskelenkin usein, että näissä koruissa on eläkevuosien rimputtelurahat kiinni. Romukullalla olen jo ennen eläkevuosiakin maksanut kaksi koko perheen etelänmatkaa, joten kunnon kultahamsteri olen ollut ja olen!

Joten voinette kuvitella, että kun Monetan sivuilta bongasin MUUMIKULTARAHAN, niin pakkohan se oli tilata.
Ihan pakko. Ja kyseessä on vielä keräilysarja, joten lisää on tulossa: Muumilaakson väki-kokoelmaan kuuluu seitsemän pientä proof-laatuista kultarahaa, jotka esittelevät Muumilaakson paikkoja ja hahmoja.

Tämä nyt saamani ensimmäinen kolikko on Muumitalo, sen paino on 0,5g ja kultapitoisuus 99,9%.

Ennen tilausta esitin itselleni kunnon KonMarittajana kysymyksen Tarvitsenko tätä? Ja vastasin rehellisesti No en tietenkään.
Mutta kysymykseen Tuottaako tämä minulle iloa, saatoinkin vastata puhtain sydämin, kyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä!?
Ja niinpä tilaus lähti eetteriin samointein.

Sydäntäni ilahdutti suuresti myös näiden lisälahjojen anti, tilauksen mukana tuli ihanaakin ihanampi Muumi-mitali, jonka kimallus on peräisin 24-karaatin kultauksesta (Fairmined-sertifikoitua kultaa). Tämä erikoismaininta Fairmined-kullasta tämän mitalin kohdalla herätti tosin kysymyksen mieleeni, että kuinkas tuo varsinainen keräilykolikko, eikös se ole Fairmined ja näinkö minä osaltani edesautan riistävää kaivostoimintaa?
  Toisena kylkiäisenä sain tämän herttaisen (niin, sydämeni on tosiaankin heltynyt jo tällekin piirrosjäljelle) pannunalusen. Saa nähdä käytänkö pannunalusena, vai päätykö tämä tauluksi johonkin sopivaan kohtaan. Aika näyttää.Nyt sitten innolla odottelen, millaisia söpöyksiä loput keräilykolikot ovat ja hypistelen kultaropostani silmät kiillellen ja mutisten

My precious…

 

Puheenaiheet Oma elämä Ostokset

Nuutinpäivänä loppuu joulu

Eilen oli Nuutinpäivä ja Wikipedia kertoo siitä seuraavaa:

Nuutinpäivä on ollut nykyisellä paikallaan eli 13. tammikuuta vuodesta 1708 lähtien. Sitä ennen Nuutinpäivä oli jo loppiaisen jälkeisenä päivänä 7. tammikuuta.[2] Ajankohdan siirtämisestä huolimatta nuuttipukit kulkivat 7. päivänä aina vuoteen 1972 saakka, jolloin loppiaisen muuttaminen kiertäväksi juhlapyhäksi muutti myös nuutipäivän perinnettä. Nuuttipukkien uudeksi päiväksi tuli sen virallinen ajankohta eli 13. tammikuuta. Vaikka loppiainen muuttui Suomessa jälleen kiinteäksi vuonna 1992, ei nuuttipukkiperinne enää siirtynyt takaisin vanhaan ajankohtaan.[3] Tämän perinteen merkitystä loppiaiseen päättyvän joulunajan riehana on viime vuosina kuitenkin pyritty elvyttämään.[4]

Vanhojen lakien mukaan nuutinpäivä päättää 20 päivän ajan kestäneen joulurauhan. Nuutinpäivänä myös joulukuusi viedään ulos ja joulukoristeet kerätään pois”

Joulukoristeet saivat asettua laatikoihinsa jo loppiaisena, mutta kuusi valoineen ilahdutti olohuoneen nurkassa vielä eiliseen asti. Illalla kuitenkin otimme oksasakset ja sahan esille ja valoketjun kuusesta irroiteltuamme aloimme metsurin hommat.
Pätkimme ensin oksasaksilla yksittäiset oksat jätesäkkiin, jonka jälkeen sahasimme rungon uuniin mahtuviin pätkiin. Ja voi että sitä ihanaa metsän- ja puuntuoksua, mikä kattoi koko kotimme illalla!
Tämä kuusenjalasta uuniin tekniikka on osoittautunut todella hyväksi vuosien varrella: ei enää havukasoja ja puunraatoja nojailemassa siellä sun täällä pitkin pihaa vaan hetioitispaikalla vaan tulenruoaksi!
Heti tänään silmiä ja sielua lämmittänyt joulukuusemme lämmittää siis meitä aivan konkreettisesti, eiköhän tuosta muutama pesällinen poltettavaa riitä ja lämpöä sitä myöten reippaasti. Ulkonakin kun on pakkasta vaivaiset -1, eli melkein bikinikeli!

Varotoimena Mörkö-kissan riivauskohtauksien aiheuttamalle kaatumivaaralle, oli kuusemme rautalangalla kiinni katossa ja koska tuo latva näytti niin söpöiselle roikkuessaan tyhjän päällä, saa se jäädä siihen ainakin hetkeksi vielä.
Että ÄHÄKUTTI vaan Nuuttiseni.

Koti Oma elämä Tapahtumat ja juhlat