Uudelleenjulkaisu: Gluteeniton lihaperunakukko

Meilläpäin syödään suurena herkkuna kukkoa – ei sitä kalasellaista, mitä muutenkin omituiset Savolaiset suuhunsa lappaavat, vaan joko lihalla, perunalla & lihalla tai lantulla & lihalla täytettyä.
Oma ja perheen ykkössuosikki on liha-perunakukko.

Tämän herkun voisi pyöräyttää vaikka isänpäivälahjaksi, lahjan saaja pyytää satavarmasti tekemään toisenkin kerran! Kimmokkeen uudelleenpostaukseen sain siitä, kun jälkikasvu pyysi viime viikonloppuna, että tehtäisiin molemmille omat kukot. He siis tekivät ja mie olin päällepäsmärinä neuvomassa. Herkulliset lopputulokset saivat aikaiseksi!

Uskokaa tai älkää, mutta gluteenittomana kukko on satakertaa parempaa kuin perinteisenpänä ruiskuoriversionaan, Eikä ole edes hankala taikina leipoa, kuten useat gluteenittomat tuppaavat ainakin ensikertalaisen käsissä olemaan.

Taikina syntyy seuraavista aineosista:
5dl vettä
1 rkl suolaa
3/4 pala hiivaa tai abt pussillinen kuivahiivaa
1dl tattarihiutaleita
1dl tattarijauhoja
2dl tummia gluteenittomia jauhoja
7dl vaaleita gluteenittomia jauhoja

kuutisen kpl perunoita (ei ihan uusia perunoita)
sianlihaa ja naudanlihaa paloina yhteensä n. 700g
siankylkeä (kastikelihaa?), eli sitä ohueksi siivutettua missä on kunnon läskirantu reunassa. Pekoniakin voi käyttää, mutta ainakaan se savunmakuinen ei ihan istu lopputulokseen (testasin, en pitänyt).

Lihat voi maustaa edellisenä päivänä halutessaan, käyttää valmiiksi marinoituja tai maustaa juuri ennen valmistusta, mutta paras tulos mielestäni saavutetaan, kun ne saavat maustua yön yli.IMG_4864.jpg

Taikina syntyy kaikista helpoiten yleiskoneella, mutta onnistuu kyllä käsinkin alustaen. Eli kaikki kuivat aineet sekoituskulhoon, kuivahiiva sekaan ja reippaasti kädenlämpöinen vesi lirutellen sekaan koneen käydessä. Jos tuorehiivaa käytät, niin liota hiiva nesteeseen.

Valmiin taikinan annetaan nousta liinan alla reilu puolisen tuntia, ei ole niin minuutin päälle.

Taikinan kohotessa kuori ja viipaloi perunat sekä esikypsennä niitä 10-15 minuuttia suolatussa vedessä mikrossa. Kaada kiehuva vesi pois ja huuhtele kylmällä vedellä pariin otteeseen. Voit jättää viipaleet kylmään veteen jäähtymään ja kaataa vedes pois vasta kun alat kasaamaan kukkoa.

IMG_4865.jpg

Nosta käden ulottuville esikypsennetyt perunaviipaleet, maustettu possu-naudanlihamix ja suolatut kastikelihaviipalee.

Jaa taikina kahteen osaan (jätä extrana pieni pallero syrjään, siltä varalta että kukko ”laulaa”) , vähän pienemmästä palasta taputtelet leivinpaperille kukon alapohjan ja isompi pala saa odotella hetken.IMG_4866.jpgVuoraa pohja kastikelihasiivuilla, nämä olen maustanut aromisuolalla, josta tuo silmäänpistävä keltainen väri.

IMG_4867.jpg

Päälle vuoronperään peruna- ja lihakerroksia (tämähän näyttää ihan pizzalle!).IMG_4868.jpgIMG_4869.jpgLopuksi peruna-lihakeko vuorataan kastikelihasiivuilla. Kastikelihasiivujen runsaalla rasvalla on tarkoituksensa, sen ansiosta kukon kuoresta tulee pehmeämpi ja mehevämpi kun kukko paistuu…

IMG_4870.jpgNyt pääsee käsittelyyn toinen taikinapallero.
Se taputellaan hienovaraisesti jauhotetun leivinpaperin päälle niin isoksi, että se riittää peittämään pohjan päälle kasatun peruna-lihakeon.

IMG_4871.jpg

Lätty nostetaan leivinpaperin avulla pohjan päälle ja leivinpaperi irroitetaan varovasti. IMG_4872.jpgLempeästi suostutellen taikinakansi taputellaan, venytellään ja nyitään niin, että se lopulta peittää koko tekeleen.

IMG_4873.jpgKostutetuin sormin kansi painellaan kiinni pohjaan, jos ”ylimääräistä” jää reilusti reunan ulkopuolelle, leikkaa se talteen.

IMG_4874.jpg

Työnnä vielä pohjasaumaa varovasti kukon alle, muista pitää sormet kostutettuina.img_4875_0.jpg

Siloittele koko kukon pinta kostutetuilla käsillä ja tarkista, ettei kuoressa ole repeämiä tai ylettömän ohkaisia kohtia, voit paikkailla niitä sivuun ottamallasi taikinalla. Pinta voi revetä (kukko laulaa) myös ruskistusvaiheen aikana uunissa ja silloinkin sitä voi ensimmäisen voitelukerran aikana paikkailla. Jos ei taikina riitä paikkaukseen, niin ei siihen maailma kaadu, sitten on vähän rumempi lopputulos, mutta makuun ei vaikuta.IMG_4876.jpg

Sitten vain koko komeus uuniin. Varoituksen sana tässä vaiheessa – jos lähettyvillä on palohälyttimiä, niin kun aukaiset 300 asteisen uunin luukun, ne pärähtävät satavarmasti soimaan.

Anna kukon ruskistua 10-15 minuuttia, jonka jälkeen nosta se uunista, voitele joko voilla tai maidottomalla margariinilla (tyyp Keiju, ei leivontamargariini), peitä foliolla ja palauta uuniin, jonka lämmön olet laskenut 175 asteeseen.

Kukko saa paistua pari tuntia ja jos haluat kuoresta oikein mehevän, voitele sitä puolen tunnin välein joko voilla tai margariinilla.

IMG_4883.jpg

Paistoajan loputtua revi kärvähtäneet leivinpaperit kukon ympäriltä, nosta se va-ro-vas-ti folion päälle ja kääräise pakettiin. Voipaperia tai leivinpaperia vielä folion päälle, koko komeus muovipussiin ja vaikka pyyhkeiden väliin hautumaan pariksi tunniksi, jonka jälkeen maku on parhaimmillaan.

Koti Ruoka ja juoma DIY

Lokakuun luettuja

Lokakuussa jätin enemmän kirjoja kesken kuin mitä luin. Kuukausi olikin enemmän ”katson BB:tä ja kudon villapaitaa” -kuukausi, kuin ”käyn lenkillä ja kuuntelen kirjaa”/”istun sohvalla ja luen kirjaa” – kuukausi.

Jotain tuli läpikahlattua kuitenkin:

Sisko Savonlahti: Kai minä halusin tätä
Gummerus

En pitänyt Savonlahden esikoisesta ”Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu”(blogissa), mutta päätin antaa tälle toiselle kirjalle mahdollisuuden, koska vastenmielisestä päähenkilöstä huolimatta ykkösenkin kieli ja tyyli oli freshiä.

Kai minä halusin tätä on myös hyvin kirjoitettua ja sujuvaa tekstiä, mutta en vain lämmennyt kirjan päähenkilö, joten taiten kirjoitettu teksti ei pelastanut kirjaa.

Not my cup of tea.

Regina Raskin Paikka Auringossa (Otava/WWB)
aloittaa kolmiosaisen sarjan keski-ikäisestä toimittajasta Vappu Helanderista. Helander-trilogia on jo aika ”vanhaa” perua (2005, 2006 ja 2012), mutta ajan hammas ei  ole vienyt kirjojen luettavuutta eikä vähentänyt niiden viehättävyyttä.

Vappu on hommansa osaava, pitkä-aikainen  tv:n ajankohtaisohjelmien toimittaja, joka saa todeta ikääntymisen ihanuuden konkreettisesti, kun ”suoraan koulunpenkiltä” töihin tullut Nuori ja Kaunis radiotoimittaja päätyy ohi kokeneempien kollegogen himotulle juontajan paikalle.
Kateus puskee päälle ja samalla Vappu alkaa miettiä niin elämänsä yleensä kuin kaukosuhteensakin tyydyttämättömyyttä. Tässäkö tämä on ja onko tulevaisuudelta enää mitään odotettavissa.

Vappu on nasakka suustaan ja nautinkin suunnattomasti hänen kirpeistä kommenteistaan ja huomioistaan milloin missäkin tilanteessa.  Raskin oma historia toimittajana ja juontajana tekee tarinan tapahtumista ja juonenkäänteistä uskottavia ja taiten kirjoitettua tekstiä on ilo lukea.
Go Vappu Go!

Vappu Helanderin seikkailut jatkuvat kirjassa Puhtaalta pöydältä.
V
appu irtisanoutuu töistään televisiossa ja lähtee muille maille vierahille – tai no ainakin Norjaan asti. Uusi työ on Oslon suurlähetystössä, koti tredikkäällä asuinalueella ja ärhäkkä uusi VW beetle kuljettaa sinne minne pitääkin. Diplomaattielämässä on omat kiemuransa, kuten on Norjalaisissakin, suorapuheisella naiseläjän taival ja toimet romanssiyrityksineen ovat oivaa ajanvietettä.

Hyvä Naapuri tuo Regina Raskin sankarittaren Vappu Helanderin takaisin kotimaahan.
Vapun vanhemmat ajavat kolarin ja hän päättää pakata kimpsut & kampsut, jättää ihanan Beetlen, kauniin asunnon ja kimuranttiset Norjalaiset miehet ollakseen onnettomuudessa loukkaantuneiden vanhempiensa apuna. Vanhemmat paranevatkin vauhdilla ja Vapun auttamisen tarve minimoituu, mutta hän päätyy kuitenkin jäämään pohjoiseen muuttaneen sisarensa taloon. Keikkahommiakin riittää, vaikka teräväkatseisen ja -kielisen toimittajan näkemykset eivät välttämättä kaupungin päättäjiä miellytäkkään. Suurimmat mielenkuohut syntyvät kuitenkin exän kirjoittamasta dekkarista, jossa tutun oloiselle samettisohvalle murhattu naishenkilö on kuin hänen kuvajaisensa!
Metsän laidalla asustaa miellyttävä naapurin mies ja muutenkin Vapun ajatukset ja elämä alkavat asettua uomiinsa…
Anna Ekberg: Vaarallinen nainen (Den försvunna systern)
Suom. Katarina Luoma
380 s
Minervacrime

Anna Ekberg (pseudonyymi kirjailijoille Anders Rønnow Klarlund ja Jacob Weinreich.) on jälleen kirjoittanut vetävän trillerin, mutta lopputulos on jotenkin hölmömpi kuin aiemmin lukemani, varsin vauhdikkaan Salattu nainen-opuksen.

Ibenin sisko Cecilie on kadonnut vuosi aikaisemmin eikä syyllistä, saatikka ruumista ole löytynyt. Tutkimuksissa on kuitenkin paljastunut Cecilien eläneen kaksoiselämää ja perheenäidin arjen hyläten toteuttanut eroottisia fantasioitaan nettideittipalvelujen kautta. Iben on varma että sisaren murhaaja löytyy neittipalveluiden maailmasta ja sukeltaa sekaan päämääränään löytää syyllinen.

En ihan syttynyt tälle tarinalle itse, mutta vetävää tekstiä, seksiä ja salaisuuksia riitti.

Kulttuuri Kirjat Suosittelen