Ihastuin Camilla Stenin mielikuvitukseen ja kirjoitustyyliin luettuani viime vuonna kirjan Kadonnut kylä.
Joten kovasti innoissani aloitin tämän uutuuden Perijä (kiitokset Bazar kustannukselle kirjasta).

Perijä, kuten Kadonnut kyläkin etenee kahdessa aikatasossa antaen näin  lukijalle pienen etulyöntiaseman tämän päivän tapahtumissa eläviin verrattuna: Minä  pidän tästä kirjoitustyylistä, silloin kun se on kirjoitettu yhtä taitavasti kuin Sten sen tekee, toisenlaisiakin kokemuksia toki omaan, mutta unohtakaamme ne ja nauttikaamme Stenin taidokkuudesta.

Eleanorilla on mutkikas suhde isoäitiinsä Vivianiin. Isoäiti on kuitenkin kasvattanut hänet Vendela-äidin, kuoltua, joten ikävistä muistoistaan huolimatta ei hän suhdetta tyystin voi katkaista.
Terapeuttinsa ohjeistamana (ja rohkaisemana) hän on tehnyt sopimuksen siitä, että käy sunnuntaisin päivällisellä isoäitinsä luona ja soittaa hänelle kerran viikossa, keskiviikkoisin. Muina aikoina Vivianin tulee jättää Eleanor rauhaan.

Eräänä sunnuntaina vierailulle mennessään hän törmää ovella ulos syöksyvään henkilöön ja löytää isoäitinsä huoneistosta kuolemaisillaan.
Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että Eleanor kärsii prosopagnosiasta eli kasvosokeudesta, joten vaikka onkin nähnyt murhaajan kasvoista kasvoihin ei hän pysty tappajaa tunnistamaan.
Kohtaaminen, ruumiin löytäminen ja se ettei tappajaa ole saatu kiinni traumatisoi Eleanorin pahasti.

Kun asianajaja Rickard ottaa yhteyttä kertoen, että isoäidiltä on jäänyt perinnöksi kartano, joka tulisi tarkistaa perunkirjoitusta varten on Eleanor ymmällään. Miksi isoäiti ei ole ikinä kertonut kartanosta mitään?
Omaisuuden kartoitusta varten kartanolle matkaavat Eleanorin ja asianajajan lisäksi Eleanorin puoliso Sebastian ja täti Veronika. Vuosikymmenet tyhjänä ollutta kartanoa on pitänyt kunnossa talonmies Mats Bengtsson, mutta seurueen saavuttua paikalle, ei miestä näy missään eikä hän vastaa puhelimeensakaan.

Ja sitten alkaa tapahtua.

Sten hallitsee pienessä tilassa tapahtuvan tarinan jännitteiden kasvun loistavasti, ihmissuhteet ennen ja nyt avautuvat vähitellen ja juuri kun luulet tietäväsi mistä on kysymys, tipahtaa eteen asia jonka myötä olet taas nollapisteessä.
Jälleen kerran tulee mieleen Agatha Christien tarinoiden solmuisten lankakerien hidas, mutta kutkuttava avautuminen, kuorrutettuna psykologisen trillerin twistillä.

NAM!

Camilla Sten: Perijä (Arvtagaren)
Sivuja 448
Suomennos: Jänis Louhivuori
Bazar-kustannus

**************************************

Ja koska kirjahyllyni on ääriään myöten täynnä, arvon tämän kirjan halukkaiden kesken – osallistut kun jätät kommentin alle  viimeistään perjantaina 3.9.2021 kello 20:00.