Kuinkas onkaan elo lähtenyt käyntiin tekareiden kanssa?

Kahvinjuonti onnistui ongelmitta heti alkuun.

MUTTA herraisäarmahda kun ensimmäistä kertaa yritin jotain kiinteää rankaproteesini kanssa natustaa, ei hommasta tullut yhtään mitään.

AIVAN KAMALAA.

Hirveää.

Kammottavaa.

APUA!

Perjantai-iltana otin suosiolla proteesin suusta pois kun söin päivällistä. Muuten käytin sitä koko ajan.

Lauantai-aamuna söin aamupalaksi puuroa ja kokemus oli epämiellyttävä. Puremaan en pystynyt yhtään, tuntui että puuro änkeää kaikkiin mahdollisiin koloihin, väleihin ja sopukkaan. Purskuttelu puuron jälkeen auttoi vähän.
Illalla otin proteesin pois päivällistä syödessäni, mutta palautin hampaanpesun ja proteesinpuhdistuksen jälkeen taas suuhun. Yöllä ei ongelmia, olenhan tosiaan jo vuosia käyttänyt purentakiskoa.

Sunnuntaina yritin aamupalalla syödä paahtoleipää proteesi suussa.
Ällöttävä kokemus.
”Hampaat” eivät antaneet purutuntumaa, tuntuivat liian korkeilta ja samaan aikaan kaikin puolin vääriltä muutenkin. Leipä änkesi paikkoihin, joihin se ei kuulunut.
Syömisen jälkeen tiukka puhdistusoperaatio.
Jos jotain positiivista hakee, niin eipähän tee mieli napostella yhtään mitään päivän mittaan. Söin illalla seuraavan kerran ja taas ilman proteesia. Ruokailu niiden kanssa on niin vastenmielistä, että en halunnut pilata sunnuntaipäivällistä.
Poislukien syöminen, proteesi koko ajan suussa ja suht ok yleistuntuma.

Maanantaina putsasin aamulla proteesin ja söin aamupalan ilman sitä. Hampaidenpesun jälkeen paikoilleen laittaessa tunnen  kipua akryyliosan alla. Hankaa siis vähän.
Lounasaikaan lämmitin ohrarieskan ja laitoin päälle siivun pehmoista juustoa. Pakotin itseni syömään sen proteesi suussa ja vihasin jokaista hetkeä.
Näinköhän tästä seuraa laihtumista kun en kärsi syödä? Jotain positiivista.
Takaraivossa jyskyttää kaksijapuolituhattaeuroakaksijapuolituhattaeuroakaksijapuolituhattaeuroa…
Illalla nautin Chicken Kormaa ilman proteesia, mässytän myös puoli pussillista hedelmäkarkkeja, että se siitä laihtumisesta. Siinä vaiheessa kun alan kaivella kaapeista
”jotain suolaista” tuuppaan rankaproteesin suuhuni, nyt loppui mättäminen!

Tiistaina pakotan itseni syömään aamupalan proteesi suussa: kauraleipää, tomaattia ja pehmeää juustoa. Ei mikään nautinto, mutta TEIN SEN!
Lounasaikaan ei paljon huvita syödä, mutta lämmitän pehmoisen rieskan ja viipaloin siihen tomaattia päälle. Hyvin menee pureskelemattakin vatsaan
Onneksi olen etätöissä ja voin mutrustella naamaani ja väännellä leukojani ilman lähimmäisten säikyttelyä, nimittäin huomaan tekeväni mitä omituisinta kasvojumppaa koko ajan: yritän purra proteesia matalammaksi ja kieli hyppii noissa kromikoboltti osissa koko ajan. Jos ei tunnu että vekotin irtoaa, hankaa tai hiertää, niin irvistelen sitten ihan muuten vaan kunon niin outo tuntuma suussa.
Illalla laitan proteesin puhdistusliuokseen päivällisen ajaksi…heikko olen kestämään tämän vempaimen epämukavuutta.
Takaisin naksauttaessa sattuu aika paljon ja huomaan että akryyliosa on tehnyt hiertymän ikenen sisäpintaan.

Keskiviikko-aamuna jätän aamupalan väliin kokonaan. Ei huvita syödä mitään.
Kahvitauolla nälkä alkoi vaivata ja paistoin kaksi kananmunaa cheddarjuustolla (mmm…lämmintä ja pehmeää ) ja söin sen ottamatta proteesia pois.
Perkele tässä on kestetty pahempiakin kipuja kuin yksi proteesinrimpula!
Mutta ei siis tuntunut hyvälle ei.
Putsattuani proteesin ja napsauttaessani sitä paikoilleen silmissä sinkoilee tähtiä kun hiertyneeseen ikeneen sattuu HIUKKASEN enemmän kuin vähän.
Tana-kele-ttu!!

*****

Soitin hammaslääkärille ja aikaistin ensi viikon loppupuolelle ajastettua  kontrollikäyntiä Mansikkapaikassa. Sain ajan maanantaille (olisin päässyt heti huomisaamuna, mutta aika ei sopinut minulle). Yritän sinnitellä vempaimen kanssa parhaani mukaan yli viikonlopun.