Hyvää Vappua!
Se on vappu ny.
Se on vappu vaikka tori humisee melkein tyhjyyttään entiseen verrattuna eikä Wanhojen Autojen kulkue aja läpi kaupungin pellit kiillellen, pakoputket paukkuen ja kuskit naama iloisessa virneessä vilkuttelemassa kadun varressa heiluttaville ihmisille.
Se on vappu vaikka lämpömittarin lukema on miinuksella ja luntakin pihassa vielä kuormatolkulla.
Ilmapallot ja serpentiinit ilahduttavat silmää ja mieltä sisätiloissakin ja ”koska on Vappu”-mentaliteetillä valmisteltu ruokatarjoilu riemastuttaa makunystyröitä vaikkei grillaaminen pakkasessa nyt innostakaan.
Eli kotioloissa juhlitaan tätä juhlaa tänä vuonna.
Sinällään ei tämä Vappu paljon poikkea viime vuosien juhlintatavoista, koska aika rauhallista on ollut, ihan ilman koronaakin.
Vaikka nautinkin kaikenmaailman kissanristiäisistä ja koristelen kotini jokaisen mahdollisen kalenterijuhlan mukaan, niin sellainen kalenterinmukainen ”rällääminen” Vappuna, juhannuksena, uunna vuonna ei ole maistunut ikuisuuksiin.
Lähden mieluumin baariin & ravintolaan silloin kun siellä ei ole miljoonaa ihmistä kylkikyljessä ahtautuneena.
Pienessä kännissä on kiva olla ja kevyesti humaltuneet ihmiset on hauskoja, mutta nämä vappujuhannusjuhlijoiden promillemäärät tuppaavat olemaan sen verran korkeita, että se alkaa jo ottaa aivoon.
Mutta kaikella on aikansa. Parikymppisenä sitä oli kiekumassa kasan korkeimmalla ja kovimmalla äänellä siellä ryysiksessä eikä häirinnyt yhtään. Tätä se ikä teettää (värisevällä äänellä: silloin kun minä olin nuori…).
Juhlat on tehty juhlittaviksi, joten nautitaan kaikki tästä Vapusta juuri sillä vauhdilla tai vauhdittomuudella kuin itseään huvittaa!
Hammashygienisti Helin vastaanottohuoneessa odotti räyhäkän punainen, virtaviivainen tuoli, missä minäkin mahduin pitkällään makaamaan varsin mukavasti jopa. Viimeisimmät kokemukset kunnallisella puolella ovat tarjonneet jotain ihme tynkätuoleja, missä on tuntunut koko ajan siltä, että putoan, joten osasin arvostaa tuolien Ferraria!