Ribsejä Intialaisittain

Rakastan mausteista ruokaa ja varsinkin Intialainen maustemaailma saa sieluni ja kieleni laulamaan.

Kun on aikaa ja  oikein haluan nautiskella ruoanlaitosta, valmistan curryni alusta loppuun itse ja hifistelen makuja. Jauhan ja sotken maustetahnaan itse pippurit, paprikan, kardemumman, chilin,sarviapilan, korianterin, juustokuminan, valkosipulin, inkiväärin, kurkuman ja merisuolan, heitellen sekään vähän sitä sun tätä muutakin mitä sillä hetkellä mieleen juolahtaa.

Niinä päivinä kun laiskottaa ja haluan kulkea oikopolkua, poimin hyllystä valmiin maustetahnan.
Erinäisten testailujen jälkeen suosikeiksemme ovat muodostuneet Patak´s:in maustetahnat.
Näistä tahnoista löytyvät taivaallinen tuoksu ja tulisen täyteläiset maut  nopeaan ja helppoon hyppyyn Intialaisen keittiön nautintoihin!
Nam.

Koska olen sukua Sulo Vilenille (…kun halavalla sain…) nostin kauppareissulla koriini tarjouksessa olevat ribsit ja miettiessäni kotikeittiössä miten ribsit maustaisin päätin kokeilla juurikin yhtä noista Patak´sin maustetahnoista, Madras spice pastea.Hieroin pari teelusikallista tahnaa ribsien pintoihin ja annoin niiden marinoitua yön yli.

Seuraavana päivänä nostin ribsit huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen uuniin tuuppaamista.
Vuorasin uunipellin foliolla, lätkäisin ribsit pellille ja peitin ne toisella foliolla.
Vaikka ribs-paketin ohjeen mukaan nämä herkut olisivat kypsiä parin tunnin jälkeen 140 asteessa tiristyään, niin omaan makuuni se ei ole totta alkuunkaan!
Haluan lihan olevan niin kypsää, että se irtoaa luista kun siihen vähän vilkaisee ja tämä lopputulos ei todellakaan synny kahteen tuntiin.Paistoaika on reippaat neljätuntia 120 asteessa folion kanssa ja sen jälkeen folio pois,  lämpötilanuppi ääriasentoon, grillivastus päälle ja vielä sellaiset 5-7 minuuttia että pinta sää reippaammin väriä.
Grillihetken jälkeen pelti uunista pois,  folio vielä hetkeksi päälle ja kun liha on ”tasaantunut” muutaman hetken, niin nautinto on valmis.
Madras-ribseistä tuli paremman makuisia kuin mistään aikaisemmin maistamistani versioista, ravintolassa tai kotona!
Eikä muuten paljon helpommalla tätä herkkua saa tehtyä: valmis tahna pintaan ja uuniin. That´s it.

Revittiin friseesalaattia lautaselle, että annos edes näyttäsi vähän terveellisemmälle, mutta joskus voi sallia itselleen ei-niin-täydellisen-ruokaympyrä-hetken.
Ja nauttia.

Nam.
Nam.
Nam.

Koti Ruoka ja juoma

Kohti alaleuan osaproteesia: part one

Kun kolmas ”puruhampaani”alaleuasta jouduttiin poistamaan vuoden sisään, kehoitti hammaslääkäri teettämään osaproteesin alaleukaan että purenta palautuisi normaaliksi ja välttyisin myös epätasapainossa olevien leukojen aiheuttamilta hammas-, niska- ja päänsäryiltä.

Koronaa saan kiittää nyt yhdestä asiasta: koska kahtena vuonna on jäänyt tekemättä ystävättären kanssa perinteinen pitkä viikonloppu jossain päin Eurooppaa, on kassassa ylimääräistä rahaa useampi tuhat euroa.
Nimittäin se osaproteesi ei ole mikään halpa homma!

Varasin ajan erikoishammaslääkäriltä alkutarkastusta varten ja sepä olikin sitten perusteellisin tarkastus mitä minulle on ikinä tehty. Ei edes ennen biologisen lääkkeen aloitusta tehty tarkastus ollut niin perinpohjainen.
Ortopantomografian (leuan ja hampaiston panoraamaröntgen) lisäksi tutkittiin ”manuaalisesti” niin suu, leuat kuin koko kaula, kallonpohja ja mistä ikinä löytyikin lihaksia joiden tehtävänä oli osallistua leukojen toimintaan.
Myös purentakiskoni tarkastettiin ja katsottiin, että se on edelleen toimiva hampaistolleni.
Yksi murtunut paikka löytyi ja hammaskiveä koko rahalla.

Tarkastuksen jälkeen hammaslääkäri määritteli tulevia toimenpiteitä: yksi murtunut paikka pitäisi korjata ja hammaskivi poistaa, ennenkuin varsinainen proteesin valmistus voisi alkaa.
Nämä kulut eivät kuuluisi ”pakettiin” vaan hammashygienistin ja paikkauksen kustannukset tulisivat  varsinaisen proteesin hinnan lisäksi.

Varsinaisesta proteesista sain napakan esittelyn.

Alaleuan osaproteesi voidaan tehdä joko muovisena (akryyli) tai metallisena.
Muovinen proteesi tukeutuu suun limakalvoon (ikeniin) ja se on ulkonäöltään enemmän sellainen ”vanhanaikainen”, se on kooltaan metallista paksumpi ja näin ollen siihen tottuminen vie mahdollisesti vähän pidemmän ajan.
Muovinen ei myöskään välttämättä istu niin hyvin kuin metallinen versio.  Akryyliproteesia tehdään vähenevässä määrin nykyään, mutta  toimiva vaihtoehto on sekin.

Metallirunkoista osaproteesia kutsutaan rankaproteesiksi.
Rankaproteesi valetaan yksilöllisesti kromikoboltista ja se tukeutuu jäljellä oleviin omiin hampaisiin pysyen näin ollen hyvin paikallaan. Rankaproteesi jättää myös ienrajat vapaiksi, mikä vähentää omien hampaiden reikiintymistä.

Kuten arvata saattaa, hintaeroa tietenkin löytyy…
akryylinen osaproteesi tulisi minulle maksamaan 1500 euroa ja rankaproteesi 2500 euroa.

Kääk.

Valintaa ei kuitenkaan tarvinnut tehdä heti siinä ja nyt, vaan minulle varattiin ensin aika hammashygienistille ja sen jälkeen aika murtuneen paikan korjaamiseen.

Koska viimeisimmästä hampaanpoistosta on kuluttava vähintään kolme kuukautta, että ien ehtii parantua ja palautua, palaamme proteesin suhteen asiaan toukokuun loppupuolella, kunhan sekä paikkaus että hammaskiven poisto on hoidettu.

Jos kaikki menee sutjakkaasti, on minulla alaleuassa kaikki hampaat juhannukseen mennessä!

******

to be continued/jatkuu

Hyvinvointi Oma elämä Terveys