Kirjahaaste

Päivitys postaukseen! Tämä on siis bongattu Villasukan blogista täältä!

1. Kuinka monta kirjaa on liikaa kirjasarjan sisällä?
En ole vielä törmännyt liian pitkään kirjasarjaan. Nautin siitä kun henkilöhahmot ”syvenevät” kirjojen myötä tai tarina itsessään kehittyy.
Lempikirjasarjoja Stephen Kingin Musta Torni, Leena Lehtolaisen Maria Kalliot, Camilla Läckbergin Fjällberg-sarja, Diana Gabaldonin Muukalainen-sarja…
Lapsena luin Tiina-kirjoja ja esiteininä Catherine- ja Angelika-sarjaa.

2. Mitä mieltä olet jatkojännäreistä?
Jatkojännäri ei innosta, jännäreissä mieluusti ratkaisu kirjan lopussa, tack och adjö!

3. Kovakantinen vai pokkari?
Molemmilla on aikansa ja paikkansa – kovakantisena kirja päätyy omaan hyllyyn, mutta pokkarit parempia reissun päällä ja menevät luettua heti kiertoon.

4.Suosikkikirja?
Voi kääk. Niitä on niin monia, mutta mainitaan nyt vaikka Ikisuosikki Richard Bachin Silta yli Ikuisuuden. Luin sen joskus kolmekymppisenä ja se avasi silmäni monessa asiassa parisuhteilun tiimoilta. Voisinpa suorastaan kiittää sitä siitä, että Turjakkeen kanssa on pysytty yhteisellä matkalla jo 27 vuotta.

5. Kirja, josta pidät vähiten?
Tänään yksi, huomenna toinen ja ylihuomenna molemmat voivat olla jo lemppareita. Mahdoton vastata.

6. Kolmiodraamat, kyllä vai ei?
Hyvin kirjoitettuna oikein viihdyttäviä, eli kyllä.

7. Viimeisin kirja, jota et vain voinut lukea loppuun?
Suora lainaus omasta blogista viime syyskuulta:

”Peter Sandströmin Rakkaus on kesy eläin saa kunnian olla tämän postauksen ensimmäinen keskenjätetty kirja.
”Palkittu ja lukijoiden rakastama Peter Sandström jatkaa aikuisen miehen tunteiden luotaamista autofiktiolla leikittelevällä romaanillaan Rakkaus on kesy eläin”(kirjan mainostekstiä).
Liekö sitten autofiktio vai aikuisen miehen tunteet, mutta ei kolahtanut ei sitten millään.”

8.Kirja, jota tällä hetkellä luet?
Anni Kytömäen Margarita
. En jaksanut lukea hänen kirjaansa Kultarinta alkua pidemmälle, mutta Margaritan soljuva teksti vietteli mukaansa ja nautin kirjasta suuresti!

9. Viimeisin kirja, jota suosittelit jollekin?
Parin vuoden takaista sydämenhytisyttäjää taisin joululomalla suositella ystävälle.
Piia Leino: Taivas

10. Vanhin kirja jonka olet lukenut?
Varmaankin raamattu? Luin sen mielenkiinosta kannesta kanteen  ala-asteella ja huimia tarinoita se olikin pullollaan, varsinkin Vanha Testamentti. En kuitenkaan ole ns. uskossa, luin kirjan fiktiona.

11. Uusin kirja, jonka olet lukenut?
Stephen King: Mitä enemmän verta –
tämä on kyllä kesken, julkaisupäviä BookBeatissa 4.1.2021

12. Suosikkikirjailija?
Stephen King, Anna-Leena Härkönen, Leena Lehtolainen, Haruki Murakami + tuhat muuta!

13. Kirjojen ostaminen vai lainaaminen?
Lainaaminen nykyään ehdottomasti, kotiin ei sovi enää fyysisiä kirjoja.

14. Kirja, josta et pitänyt, mutta mistä muut kuitenkin pitävät?
Riikka Suomisen Suhteellisen Vapaata. 
RÄYH!!

15. Kirjanmerkit vai hiirenkorvat?
Kirjanmerkit. Hiirenkorvalle taittaminen satuttaa kirjaa, samoin ”naama alaspäin” avoimeksi laittaminen pöydälle!

16. Kirja, jonka luet aina uudelleen?
Jo kertaalleen mainittu Richard Bachin Silta yli Ikuisuuden.

17. Voitko lukea kuunnellessasi musiikkia?
Voin lukea milloin vain, kun avaan kirjan, ympäröivä maailma aivan kuin haalistuu.

18. Yksi näkökulma vai useita eri näkökulmia?
Useitä näkökulmia, ne antavat laajemman ja mieltäkiihottavan näkökulman tapahtumiin!

19. Luetko kirjan yhdeltä istumalta vai usean päivän aikana?
Riippuu kirjasta – jotkut on vain pakko ahmia kerralla, toiset taas haluaa nautiskella vähitellen ja jotkut taas on pakko lukea vähitellen.

Puheenaiheet Kirjat Suosittelen

Pakohuonepeli kotona

Olen käynyt pelaamassa useammanlaisia pakohuoneita Joensuussa erilaisilla kokoonpanoilla ja kesällä kävimme myös oman perheen kesken testaamassa kuinka nohevia olemme. Kokemus oli riemastuttava ja kun kaupassa törmäsin näihin kotipeleihin, ostin heti yhden joulupäivän ratoksi. Hinta ei päätä huimannut, kertakäyttöinen pelisetti maksoi alle 20 euroa, kun livepelistä saimme neljältä hengeltä pulittaa päälle satasen (toki onhan se jännenpää kun pelaa  lavastetussa ympäristössä, joten saakin maksaa enemmän…).

Lähinnä hintaa mietin sillä, ettei ollut iso kynnys sijoittaa tuota paria kymppiä kertakäyttöiseen peliin. Niinpä istuimme keittiönpöydän ääreen joulupäivän iltana ja avasimme laatikon.

Setti sisälsi
26 arvoituskorttia
30 vastauskorttia
31 apukorttia
5 outoa esinettä
1 kirjanja 1 koodinpurkukiekon

Otimme hyvin tosissamme peliohjeen ”Älkää tutkiko pelin osia vielä. Lukekaa ensin peliohje yhdessä ja seuratkaa tarkasti kaikkia ohjeita” emmekä alkaneet räpeltää pelin osia etukäteen vaan teimme juuri niinkuin ohjekirjanen opasti pelivalmistelujen suhteen. Punaisella oikein oli tuo varoitus ja auktoritääristä tekstiä pitää uskoa!

Meri on tyyni ja aurinko hymyilee. Täydellinen purjehduspäivä!
Kunnes raju tuulenpuuska kaataa veneemme, putoamme veteen ja menetämme tajuntamme. Herätessämme makaamme mustalla rantahiekalla, josta löydämme vanhan kirjan ja kultaisen kiekon.
Lähistöltä löytyy myös vene, mutte se, kuten kaikki muukin mitä löydämme on lukkojen takana…

Varsinaista pelilautaa pelissä ei ole lainkaan.
Pelaajien tulee itse selvittää mitä on löydettävä ja miltä saari näyttää. Lähtotilanteessa käytössä on vain kirja ja koodinpurkukiekko.
Ensi hetket me sähelsimme mitämissämitenmilloinmikätäänyton, mutta onneksi varsin nopeasti pääsimme kuitenkin alkuun ja aloimme pähkäilemään arvoituskortteja ja selvittämään koodeja, millä saisimme lukot auki ja pelastautuisimme ennen janoon kuolemaa (no olihan meillä kyllä punaviiniä lasissa, mutta VESI on elinehto).

Kuten ”oikeassakin” pakohuoneessa, myös tässä pöytäversiossa on pakenijoille tarjolla vinkkejä ja käytimmekin niitä surutta, sitä vartenhan niitä pöydällä olikin. Yhden  arvoituksen kanssa jouduimme jopa nöyrtymään ratkaisukortin käyttöön!

Arvoitusten ratkaisun ja pelin etenemisen kannalta on hyvä, mitä erilaisempi pelaajaryhmän koostumus on. Eri arvoituksissa tarvittiin erilaisia taitoja ja vaihtelevia ajatusmalleja. Pelin edetessä kaikki meistä pääsivät käyttämään omia vahvuuksiaan ja vuorollaan loistamaan, vaikka hetkittäin varmasti jokainen tunsi olevansa ihan pihalla.

Emme todellakaan ratkaisseet peliä suitsaitsukkelaan! Osansa aivojen takkuamiseen oli varmasti myöhäisellä pelin aloitusajalla ja ensi kerralla (näitä kotipelejä on eri versioita!) emme todellakaan aloittele pelisessiota puoli yhdentoista aikaan illalla vaan kirkkain aivoin PALJON aikaisemmin.

Saimme lopulta kaikki lukot auki vaikka minä vähän tuhosinkin tarpeellisia outoja esineitä aivan epähuomiossa josta syystä sain osakseni joukkohivutusta (no ehkä enemminkin nauroivat minulle p**kaista naurua päin naamaa).

Peli oli viihdyttävä, hauska ja vaati miettimistä sekä keskittymistä, joten se on oikein sopiva max. neljälle teini-ikäisestä ylöspäin olevalle pelaajalle. Suorastaan loistava ajankulu pienen porukan illanistujaisiin.

Suosittelen testaamaan!

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe