Nykyisen työni etuja on se, että liukuma sallii työskentelyn enemmän oman rytmin mukaisesti, eli voin aloittaa työpäivän kello 7 ja lopettaa sen 15:00. Edellisessä paikassa työajan päättyessä 17.00 olin kotiin päästessäni (kuuden maissa)  aivan totallisen sohvakypsä tapaus heti päivällisen jälkeen.  Tämä nykyinen aikataulu taas mahdollistaa sen, että töiden jälkeen jaksaa ja ehtii tehdä vaikka mitä!

Niinpä eilen tuuppasin tulet leivinuuniin ja läksin käymään lähikaupasta muutaman kilon porkkana- ja lanttusosetta. Jouluhan se mielessä taas oli…

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikki mikä helpottaa omia touhuiluja, oli sitten kyse ruoan tai minkä tahansa muun tekemisestä, on tervetullutta  elämään. Ja vaikka todella tykkään ruoanlaitostakin, niin ei tulisi mieleenikään alkaa lanttuja ja porkkanoita pesemään, kuorimaan, keittämään ja soseuttamaan itse. MIKSI IHMEESSÄ tuhlaisin aikaa sellaiseen kun valmista, aivan yhtä puhdasta ja maukasta tuotetta saan kaupan hyllyltä? Okei, myönnän että halvempaahan se vähän olisi, jos ne juurekset tuoreina ostaisi, mutta kun laskee käytetyn ajan ja energian niin samoihin se kyllä menee. Itse ainakin hinnoittelen aikani varsin kalliiksi 😀

Joten keittiönpöydällle kynttilä tunnelmanluojaksi,  kattilat pöydälle, riisipuuro kiehumaan hellalle ja maustepurkkeja kolistelemaan kaapista esille!

Käytän aivan perinteisiä ohjeita laatikoiden valmistukseen, toki poisjättäen korppujauhot koska keliaakikkoja perheeseen kuuluu:

Lanttulaatikko:
2 kg lanttusosetta
2 dl kuohukermaa (laktoositon)
2 kananmunaa
1 dl siirappia (tummaa)
1 tl suolaa
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl valkopippuria
1/2 tl muskottipähkinää

Porkkanalaatikko
2 kg porkkanasosetta
2 kananmunaa
1 dl siirappia (tummaa)
1,5 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
1/2 tl muskottipähkinää
1 litra veteen keittettyä riisipuuroa
3 dl kuohukermaa

Sörsselit sekaisin ja tässä tapauksessa foliovuokiin – joulupöytään laitan laatikot tarjolle kauniimpiin vuokiin, mutta foliovuokassa on helpompi pakastaa.

Koska innoissani olin tuupannut leivinuunin täyteen koivupöllejä, en valmiita aihioita päässyt uuniin laittamaan ennenkuin pitkähkön lämmöntasaantumisen jälkeen, minä aina unohdan
miten ärhäkästi uunimme lämpenee kun sitä ei todellakaan voi lämmittää ennen pakkasia, koska sisällä läkähtyisi.
Mutta joskus iltakymmeneltä pääsin vuokat uunin sisuksiin asettelemaan ja kömmin kirja kainalossa sänkyyni. Aamulla olikin ihana herätä uunin levittämään pehmoiseen lämpöön ja
luukun avattuani keittiöön tulvahtavaan, vedet suuhun herauttavaan tuoksuun.

Joulun tuoksuun.