Taistelu jota ei voi voittaa: ikääntyminen

Mikä vanhenemisessa pelottaa?

Esiteininä vanhenemista odotetaan kuin uutta kuuta nousevaa, koska sitten ”isona” saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa, pääsee raflaan, saa ajaa autoa ja juoda viinaa (no ei näitä kahta samanaikaisesti tietenkään) ja vaikka mitä muuta! Ikääntymistä odotetaan ja yritetaan kaikin keinoin vaikuttaa vanhemmalta mitä ollaan. Lapsilla/teineillä on kiire kerätä lisävuosia!
Mitä sitten tapahtuu? Häh!

Varsinkin täällä blogiscenessä nousee usein ajatus että vanheneminen/ikääntyminen on asia, jota tulisi välttää viimeiseen asti. Pari-kolmekymppiset esittelevät kilvan erilaisia ikuisen nuoruuden takaavia seerumeita, voiteita, lisäravinteita ja ruokavalioita ja ohjeita sataa muutenkin tuutin täydeltä kuinka tätä arsenaalia on täysillä alettava hyödyntää HETI,  ettei ajan kuluminen vain näy ihossa ja ilmeessä.

Kuvissahan on helppo poistaa rypyt, siloittaa sieltä ja täältä, korostaa halutuista paikoista ja häivyttää epätoivotuista, joten illuusio ikinuoruudesta on helppo säilyttää.  Mutta kestääkö pää sitten kun  on pakko astua kuvista ulos ja näyttäytyä ihmisten ilmoilla ilman filttereitä tai säätöä?

Toki on tärkeää pitää itsestään huolta, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, mutta jos Ikuisen Nuoruuden ulkoisesta tavoittelusta tulee yksi tärkeimmistä asioista elämässä, niin aika dead end-missiohan se on.
Jokainen meistä rypistuu, rutistuu, venyy ja vanuttuu vaikka miten vastaan pyristelisi.
Ikä näkyy  lopulta vaikka mitä tekisi. Miksi siis asia, joka on väistämätön ja jokaiselle tapahtuva saa monet käyttämään (järjettömän) ison osan energiastaan sen peittämiseen?

Mielestäni ikä saakin näkyä! Ja vaikka olenkin itse jo 57vee ei mielipiteeni takana kuitenkaan ole ”happamia ovat pihlajanmarjat, sanoi Kettu”-ilmiö, vuosien kertyminen on yksinkertaisesti minusta aina ollut  seikkailu ja jokaista uutta ikävuotta olen innolla odottanut. Olen teinistä asti myös ajatellut, että ikääntyminen tekee ihmisistä kiinnostavampia sisäisesti ja mielenkiintoisemman näköisiä ulkoisesti, koska vuosien myötä se oma persoona alkaa näkyä enemmän.
Suuri osa pari-kolmekymppisistähän on kuin klooneja keskenään! Median esittelemien meikkityylien ja samojen oppien ja mallien mukaan itsensä tuunanneet naisoletetut ovat kyllä kauniita, mutta täysin persoonattomia. Eikähän siinä sinällään mitään pahaa ole – moni saa massasta ja siihen kuulumisesta turvaa ja jos sillä ihmisen elämä helpottuu, niin sehän on mahtavaa!

Silti siinä vaiheessa kun ihminen (valittavan usein naispuolinen) yrittää pysyä ulkoisesti parikymppisenä  vuosikymmenestä toiseen, alkaa minua naurattaa, surettaa ja joskus jopa vähän säälittääkin.
Jos perusta omalle arvolle ja ihmisyydelle  on  trendien asettamat ulkoiset määreet, on tulevaisuus aika ahdistava, eikö?

Enkä tarkoita sitä, että itsenä hoitamisessa ja huoltamisessa olisi jotain pahaa, päinvastoin! En vain voi sille mitään että minua puhalluttaa klikkiotsikot, missä kauhistellaan julkkisten ikääntymistä ja esitellään kuvapareja vuonna x ja vuonna nyt ”tunnistamattomaksi muuttunut” se ja se…vuodet vierii ja vieriminen uurtaa ihoa – se on NORMAALIA!

Kolmekymppinen on kaunis haluttava ja seksikäs kolmekymppisenä, ilman että pitäisi näyttää teiniltä.
Nelikymppinen on  kaunis, haluttava ja seksikäs nelikymppisenä ilman että tarvitsee yrittää epätoivoisesti näyttää parikymppiseltä.
Viisikymppinenkin on kaunis, haluttava ja seksikäs ihan viisikymppisenä, kuten myös kuusikymppinen kuusikymppisenä, seitsenkymppinen seitsenkymppisenä jne.

 Ikuisesti nuori voi olla vain kuolemalla nuorena.

Uskallatko sinä olla ikäisesi vai pelottaako vuosien tuomat muutokset?

 

 

Kauneus Ajattelin tänään

Pysähdy hetkeksi, ole läsnä ja kuuntele: Maailman mielenterveyspäivä 10.10.2020

Maailman mielenterveyspäivää vietetään tänään. Tämän vuoden teemana on kuunteleminen, koska se, miten tulemme kohdatuiksi, vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiimme.

WHO:n määritelmän mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan (mieli.fi).
Eli se on asia joka on osa jokaisen lapsen, nuoren, aikuisen ja vanhuksen jokapäiväistä arkea!

Kuitenkin jos ja kun mielenterveydestä keskustellaan vaikka kaveriporukoissa tai työtiimeissä, olen usein huomannut, että aihetta sivutaan hieman ulkopuolisen näkökulmasta ja tarkennuspiste on mielenterveyden ongelmissa ja ihmisissä joilla on joku diagnoosi! Kun kuitenkin mielenterveys on se pohja miltä  jokainen meistä arkensa rakentaa!

Tänä vuonna Mielenterveyspäivän teemaksi on nostettu kuunteleminen, joka oikeasti on varsin vaativaa, jos sitä sydämellä ja keskittyneesti tekee. Mietipä itsekin, kuinka helppo on heittää ystävälle tai tuttavalle ohimennen ”no mitäs kuuluu” ja ohittaa vastaus hymy huulilla pahemmin kuuntelematta ajatukset jo vaikka hupenevassa parkkiajassa tai illan peliohjelmassa, vaikka ystävä näyttäisikin väsyneeltä ja lannistuneelta.Kuinka usein sitä pysähtyy ja kysyy oikeasti keskittyen mitä sinulle oikein kuuluu?
Tai yhtälailla miten helppo on itse vastata samaan kysymykseen ”mitäs tässä, ihan hyvää”, vaikka mikään ei olisi hyvin ja maailma näyttäisi sysimustalta ja haluaisit jakaa huoliasi jonkun kanssa.

Kuuntelemaan pysähtyminen on taito, joka harvalle meistä on syntymästä annettu, mutta se on taito jonka jokainen voi oppia.
Joskus on tärkeää juurikin vain kuunnella toista ja antaa hänen puhua tai olla hiljaakin, se oma läsnäolo ja pysähtyminen juuri tämän ihmisen kanssa hetkeen voi oikeasti pelastaa toisen päivän, viikon tai jopa elämän.
Aina ei kuuntelemisen tarve kohdistu ikäviin asioihin, samalla tavalla voi pysähtyä kuuntelemaan toisen suurimpia iloja ja onnenhetkiä, antaa toiselle tilaa iloita täysillä ilman että alkaa itse heti kertoa omista vielä paremmista jutuistaan! Vastavuoroisuus on toki keskustelun kannalta tärkeää ja itsekin haluaa tulla kuulluksi, joten tasapainon löytäminen vaatinee aikansa meiltä jokaiselta…

Viisi syytä, miksi kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen ovat meille hyväksi

  • Kuulluksi tuleminen vahvistaa mielenterveyttämme ja hyvinvointiamme. Kun tulemme kuulluksi, koemme olevamme tärkeitä ja hyväksyttyjä. Se lisää itsearvostustamme, joka on tärkeää mielenterveytemme kannalta.
  • Kuunteleminen syventää ihmissuhteitamme. Kokemusten jakaminen ja asioiden pohtiminen yhdessä lisäävät keskinäistä luottamusta.
  • Kuulluksi tuleminen lisää itsemyötätuntoa. Suhtaudumme usein itseemme turhan ankarasti. Se, että joku toinen suhtautuu meihin lempeästi, auttaa suhtautumaan itseemme armollisemmin.
  • Kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen parantavat fyysistä terveyttämme. Lämmin, aito vuorovaikutus rentouttaa. Se laskee sydämen sykettä ja verenpainetta ja lisää mielihyvähormonien eritystä kehossamme.
  • Kuunteleminen lisää yhdenvertaisuutta ja osallisuutta. Aito kiinnostus toista kohtaan tarjoaa mahdollisuuden oppia uutta ja auttaa ymmärtämään erilaisuutta.
    (mieli.fi)

Mietipä ketä sinä voisit tänään (tai huomenna tai minä päivänä hyvänsä) kuunnella? Kenen kanssa pysähtyä hetkeksi sen sijaan että pikaisesti hihkaiset moikat ja jatkat matkaasi?

Jos haluat näyttää ulospäinkin, että olet mukana edistämässä avoimempaa keskusteluympäristöä, valaise tänä iltana vihreällä ikkunasi, itsellesi tärkeitä esineitä tai miksi ei vaikka itsesi! Kun jaat kuvan vihreällä valaisemastasi kohteesta Instagramissa ja pistät tunnisteeksi #vihreäävaloa #ketävoisitkuunnella #kymppikymppi #maailmanmielenterveyspäivä voi voittaa lahjakortin BookBeatiin.

Puheenaiheet Mieli Terveys Tapahtumat ja juhlat