Taistelu jota ei voi voittaa: ikääntyminen

Mikä vanhenemisessa pelottaa?

Esiteininä vanhenemista odotetaan kuin uutta kuuta nousevaa, koska sitten ”isona” saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa, pääsee raflaan, saa ajaa autoa ja juoda viinaa (no ei näitä kahta samanaikaisesti tietenkään) ja vaikka mitä muuta! Ikääntymistä odotetaan ja yritetaan kaikin keinoin vaikuttaa vanhemmalta mitä ollaan. Lapsilla/teineillä on kiire kerätä lisävuosia!
Mitä sitten tapahtuu? Häh!

Varsinkin täällä blogiscenessä nousee usein ajatus että vanheneminen/ikääntyminen on asia, jota tulisi välttää viimeiseen asti. Pari-kolmekymppiset esittelevät kilvan erilaisia ikuisen nuoruuden takaavia seerumeita, voiteita, lisäravinteita ja ruokavalioita ja ohjeita sataa muutenkin tuutin täydeltä kuinka tätä arsenaalia on täysillä alettava hyödyntää HETI,  ettei ajan kuluminen vain näy ihossa ja ilmeessä.

Kuvissahan on helppo poistaa rypyt, siloittaa sieltä ja täältä, korostaa halutuista paikoista ja häivyttää epätoivotuista, joten illuusio ikinuoruudesta on helppo säilyttää.  Mutta kestääkö pää sitten kun  on pakko astua kuvista ulos ja näyttäytyä ihmisten ilmoilla ilman filttereitä tai säätöä?

Toki on tärkeää pitää itsestään huolta, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, mutta jos Ikuisen Nuoruuden ulkoisesta tavoittelusta tulee yksi tärkeimmistä asioista elämässä, niin aika dead end-missiohan se on.
Jokainen meistä rypistuu, rutistuu, venyy ja vanuttuu vaikka miten vastaan pyristelisi.
Ikä näkyy  lopulta vaikka mitä tekisi. Miksi siis asia, joka on väistämätön ja jokaiselle tapahtuva saa monet käyttämään (järjettömän) ison osan energiastaan sen peittämiseen?

Mielestäni ikä saakin näkyä! Ja vaikka olenkin itse jo 57vee ei mielipiteeni takana kuitenkaan ole ”happamia ovat pihlajanmarjat, sanoi Kettu”-ilmiö, vuosien kertyminen on yksinkertaisesti minusta aina ollut  seikkailu ja jokaista uutta ikävuotta olen innolla odottanut. Olen teinistä asti myös ajatellut, että ikääntyminen tekee ihmisistä kiinnostavampia sisäisesti ja mielenkiintoisemman näköisiä ulkoisesti, koska vuosien myötä se oma persoona alkaa näkyä enemmän.
Suuri osa pari-kolmekymppisistähän on kuin klooneja keskenään! Median esittelemien meikkityylien ja samojen oppien ja mallien mukaan itsensä tuunanneet naisoletetut ovat kyllä kauniita, mutta täysin persoonattomia. Eikähän siinä sinällään mitään pahaa ole – moni saa massasta ja siihen kuulumisesta turvaa ja jos sillä ihmisen elämä helpottuu, niin sehän on mahtavaa!

Silti siinä vaiheessa kun ihminen (valittavan usein naispuolinen) yrittää pysyä ulkoisesti parikymppisenä  vuosikymmenestä toiseen, alkaa minua naurattaa, surettaa ja joskus jopa vähän säälittääkin.
Jos perusta omalle arvolle ja ihmisyydelle  on  trendien asettamat ulkoiset määreet, on tulevaisuus aika ahdistava, eikö?

Enkä tarkoita sitä, että itsenä hoitamisessa ja huoltamisessa olisi jotain pahaa, päinvastoin! En vain voi sille mitään että minua puhalluttaa klikkiotsikot, missä kauhistellaan julkkisten ikääntymistä ja esitellään kuvapareja vuonna x ja vuonna nyt ”tunnistamattomaksi muuttunut” se ja se…vuodet vierii ja vieriminen uurtaa ihoa – se on NORMAALIA!

Kolmekymppinen on kaunis haluttava ja seksikäs kolmekymppisenä, ilman että pitäisi näyttää teiniltä.
Nelikymppinen on  kaunis, haluttava ja seksikäs nelikymppisenä ilman että tarvitsee yrittää epätoivoisesti näyttää parikymppiseltä.
Viisikymppinenkin on kaunis, haluttava ja seksikäs ihan viisikymppisenä, kuten myös kuusikymppinen kuusikymppisenä, seitsenkymppinen seitsenkymppisenä jne.

 Ikuisesti nuori voi olla vain kuolemalla nuorena.

Uskallatko sinä olla ikäisesi vai pelottaako vuosien tuomat muutokset?

 

 

Kommentit (8)
  1. Oma filosofiani ikääntymiseen on aikalailla se, että tiedostan sen, mutta en takerru siihen. Olen oma itseni, eikä siinä oikeastaan numerolla ole mitään merkitystä. Ja en tiedä onko se siitä kypsymisestä vai mistä, mutta yhä enemmän keskityn vartalon ja mielen hyvinvointiin, koska siitä kumpuaa kaikki. Parikymppisenä hullaannuin voiteista ja meikeistä ihan eri tavalla ja läträsin niillä. Nyt vaikka niin kliseistä se onkin, uskon että kauneus tulee sisältä, ja siitä että on sinut itsensä ja maailman kanssa.

    Eniten ikääntymistä miettiessä toivoisin, että yhteiskunta ei tunkisi ikääntyviä ihmisiä samaan kapeaan lokeroon, jossa ajatelleen usein että he ovat tippuneet kaikessa kärryiltä ja ovat kaikki samaa massaa.

    1. Juurikin tämä! Huvittavaa on mm. se, että +viisikymmpiset lokeroidaan automaattisesti vaikkapa tumpeloiksi tietotekniikan suhteen.

      Minä saan lähes viikoittain kokea tilanteita, missä minuun suhtaudutaan pikkuisen alentuvasti ja yllätys on suuren suuri kun sitten ymmärränkin ja osaankin sujuvasti käyttää, päivittää ja asentaa erilaisia sovelluksia tai käyttiksiä.

      Monessa aiemmassa työpaikassani olen saanut kohdata tusinoittain alle parikymppisiä, jotka eivät osaa käyttää mitään ”hyödyllistä” mobiilitoimintoa – esim. pankkia, bussilippujen latausta jne!

      Hitto soikoon, jopa kasikymppiset vanhempani osaavaat hyödyntää tietotekniikkaa paremmin kuin monet meidän opiskelijat!!

  2. Kiitos!
    Vielä on löytymättä isossa kuvassa yhteisö tai paikka, jossa kaikki iät ovat tasavertaisia.
    Ikääntyminen on väistämätöntä ja jos siitä avoimemmin tai enemmän puhuttaisiin, niin ehkä se ei olisikaan niin pelottava asia.
    Aion suunnata pystypäin ikääntymistä kohden, sillä pääni sisäinen maailma voi jokaisen vuoden kuluessa paremmin.
    Pidetään me aihetta esillä, kiitos että kirjoitit <3

    1. Tuo oli hyvin sanottu ”vielä on löytymättä isossa kuvassa…” – onneksi omissa pienissä ympyröissä on aina ollut tuo tasavertaisuus iästä huolimatta olemassa.

      Onhan se hullua että mediassakin hypätään suoraan tästä ikuisen nuoruuden ylistämisestä suurinpiirtein sarjaan virkeä vanhuus, kun suurin osa elämän ihanuutta on juurikin vuosien +40 jälkeen!
      Rokkareiden ikää ei kysellä eikä sitä nosteta framille (no paitsi Madonnan ollessa kyseeessä), mutta matti ja maija meikäläiset ikään kuin muuttuvat paarialuokaksi tai tuohon vanhukset kohderyhmään täytettyään abt 45.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *