Helsingin kirjamessut – omat tärpit perjantaille 23.10.2020
Mielestäni suuren suuri osa kaikkea kivaa, on juurikin etukäteen fiilistely, eikä kirjamessut todellakaan poikkea tästä millään lailla. Niinpä maanantain iloksi ja innostukseksi muutamia poimintoja tulevan perjantain kohokohtiin itselleni. Samalla tässä heti alkuun muistutan, että Helsingin kirjamessujen minulle arvottavaksi annettujen kokopäivälippujen arvonta on tänään! Eli vielä ehdit osallistua täällä tai Instan puolella.
Esikoiskirjailijat ovat aina niin ihanan ”puhtoisia” ja poltetta täynnä, että heidän näkemyksiään on piristävää kuunnella. Joskus kirjallisuuden konkarit ottavat homman niin arkiduunina, että kirjoittajuuden gloriasta ei ole tietoakaan. Tunnetta peliin!
Mikko ja Juice ovat molemmat kotimaisen musiikin uranuurtajia ja ovat kuuluneet nuoruudesta asti elämääni. Monet ilot ja surut on eletty heidän musiikkinsa soidessa taustalla.
JP Koskinen on persoonana kiinnostava ja uutus kirja, vielä lukematon sellainnen vaikuttaa mielenkiintoiselta, haluan ehdottomasti kuulla kirjailijan ajatuksia uutuudesta (ja varmasti maailmasta yleisestikin).
JP Koskinen tässäkin keskustelussa mukana 🙂 Olen koukussa useisiin dekkari-sarjoihin ja usein miettinyt minkälainen database kirjailijalla pitääkään olla, että kaikki langat pysyvät käsissä eikä tarinoihin eksy isompia ”virheitä”. Ehkäpä tässä keskustelussa saan asiaan jonkinlaista valotusta?
Paula Noronen on Täysi Kymppi.
*******************
Tänään maanantaina arvon siis Kirjamessuilta saamani kokopäiväliput, joten hopihopi osallistumaan (linkki ), arvon liput 18.00 mennessä kommentoneiden kesken.
Messut lähestyvät ja olenkin viettänyt miellyttäviä hetkiä selaillen Messuohjelmaa ja bongaillut sieltä itseäni kiinostavia tärppejä. Tarjonta on niin laaja, että väkisinkin joutuu miettimään mitä ehtii milloinkin seuraaman. Onneksi ”lipullisena” voi tallenteita katsella/kuunnella vielä marraskuulle asti, joten kaikki suosikit varmasti saa nautiskeltua rauhassa!
Uskomatonta kyllä, mutta ihan pienestä tytöntylleröstä asti Jörn Donner oli minulle Suuri Persoona, jonka omapäiset tempaukset ja järkähtämätön ”minä itse”-elämänasenne ilahduttivat minua. Mutta koska sankareille tekee hyvää pudota joskus jalustaltaan, odotan mielenkiinnolla Jörnin pojan tilitystä isänsä vähemmän miellyttävistä luonteenpiirteistä. Kirjaa en ole vielä lukenut, mutta lukulistalla se on kärjen tuntumassa.
