Thomas Harris: Cari Mora
Voi että olin onnessani kun luin Thomas Harrisin kirjoitttaneen piiiiitkästä aikaa uuden romaanin – edellinen opus julkaistiin 2006 ja aikaisemmissakin kirjoissa väliä tuppasi olemaan kuudesta kymmeneen vuoteen!
Harrisin tunnetuin hahmohan on hyytävä Hannibal Lecter ja hänen ”sankaroimansa” kirjat ovat olleet sisällöltään välillä suorastaan inhottavia/kuvottavia luettavia, mutta silti samaan aikaan niin loistavasti kirjoitettuja, että niiden lukeminen on ollut yhtä juhlaa.
Cari Mora ilmestyi äänikirjana BookBeatissä ja se harmitti minua hiukkasen – kuuntelen kyllä e-kirjoja, mutta ne eivät ole lemppareitanni ja tässäkään
tapauksessa en pitänyt kirjan lukijasta ja se häiritsi toki tarinaan uppoamista.
Hyvis Cari Mora, Kolumbialainen oleskeluluvaton monitoimikaunotar, kenellä on historia lapsisotilaana, toimii talonmiehenä paikallisten pelkäämässä talossa, jonka on aiemmin omistanut pahamaineinen Pablo Escobar. Talon vuokraa kumppaneineen Hans-Peter Schneider, ihokarvaton, varsin perverssi Pahis, jonka lempipuuhiin kuuluu mm. välittää halukkaille asiakkaille naisia, joita hän amputoi asiakkaiden toiveiden mukaisiksi. Tämän lisäksi hän käy pimeää kauppaa sisäelimillä ja viihdyttää itseään katsellen ruumiiden sulamista ”nestemäisessä krematoriossa”.
Carin ja Hans-Peterin tiet kohtaavat Escobarin talossa, josta Schneider etsii huhuttua kulta-aarretta. Kulta-aarteen perässä on myös Kolumbialainen ”mafia” ja aarrejahdin tiimellyksessä tulee ruumiita niin maalla kuin meressäkin. Varsin yksityiskohtaiset kuvaukset erilaisista tavoista saattaa ihmisiä päiviltä ovat tuttua Harrisia, groteskisuudestaan huolimatta hyvin kirjoitettuja, mutta tässä kirjassa eivät aina juonellisesti niin asiaankuuluvia kuin toivoisi.
Mielenkiintoisinta antia kirjassa ovat kuvaukset Carin lapsuusvuosista sissien lapsisotilaskoulutuksessa ja lapsisotilaana.
Hahmot jäävät kuitenkin runsaasta ”koristelusta” huolimatta hiukkasen ohkaisiksi eikä tarinakaan jaksa yllättää.
Syytän tosiaan hiukkasen äänikirjaa näistä tunnelmista ja ajatuksista ja odotan saavani käsiini paperiversion niin että pääsen oikein keskittymään kirjaan. Ehkä tunnelmat sitten muuttuvat?
Cari Mora ei ole huono kirja ja jos et ole Hannibalin kanssa viettänyt vuosikymmeniä, niin tämäkin Harrisin kirja lienee sinusta kovaa kamaa!
Thomas Harris: Cari Mora
2020
Kääntäjä: Jorma-Veikko Sappinen
Äänikirjan lukija: Aku Laitinen
5,5 h
Kustantaja WSOY
Gluteeniton persikka-rahkapiirakka
Lauantaina paistoin toisen rahkapiirakan, koska gluteenittomasta vein puolet vanhempieni portaille yllärinä ja toisen söimme hyvinkin nopeasti kotosalla.
Valmis pohja sai sulaa huoneenlämmössä ja minä vain sotkin rahkatäytteen: 2dl rahkaa, 1dl kermaa, 1 kananmuna, vajaa desi sokeria, 1tl vaniliinisokeria, sitruunanmehua ja desi rusinoita. Rumpsista vaan vuokaan taputellun pullataikinan päälle ja uuniin 175 asteeseen reiluksi puoleksi tunniksi.
Täytteeksi vatkasin kermavaahtoa johon sotkin hiukkasen vaniljamoussejauhetta, että saisin siitä jämäkämpää. Kakun kostutin Limoncellolla, jota hiukan laimensin vedellä. Nam. Taisin vähän kostuttaa sillä itseänikin, nam.
Halusin kuorruttaa kakun vihreällä kermavaahdolla, mutta vaikka kaapista vihreää elintarvikeväriä löytyikin, on lopputulos mielestäni siniseen taittuva? Vai onko minusta tullut värisokea?
Kuorrutetun kakun koristelin M&M:n pienillä pääsiäismunilla. 
Tänä pääsiäisenä en varmasti liho yhtään! En siis varmasti, en grammaakaan!