Miksi niin kiire?
Eilen oli Loppiainen ja joulu on taas kertaalleen ohitse suurimmalla osalla sen juhlijoista ja loputkin meistä luopuvat jouluilusta Nuutinpäivänä vanhaa sanontaa ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi” mukaillen.
Seuraavat ruokajuhlat ovatkin sitten Runebergin päivä helmikuun viidentenä ja laskiaissunnuntai helmikuun 23 päivä. Hyvä että vähän ehtii jouluherkkuja sulatella ennen meheviä Runebergin torttuja puhumattakaan kermaa ja mansikkahilloa tursuavista laskiaispullista.
Paitsi että kaupoissa ja kahviloissa näkyy jo vitriineissä ja hyllyissä niin Runebergin torttuja kuin laskiaispulliakin – sulassa sovussa viimeisten joulutorttujen ja tähtipullien kanssa.
Ei-ei-ei-ei-ei!!! Mikä kiire tässä maailmassa on?
Ihaninta näissä herkkupyhissäkin on juuri se odottaminen. Se että voi mielessään hekumoida ajatuksella siitä täydellisestä makunautinnosta, kun juhlapäivänä haukkaa suuhunsa palan tuoretta ja mehevää leivonnaista.Mmmm.
Miltä se enää ”oikeana päivänä” tuntuu jos Runebergin torttuja on mussuttanut tusinan ja Laskiaispullia kuin leipää ennenkuin kuin juhla edes on horisontissa näkyvissä?
Kuinka teidän perheissänne toimitaan – ovatko Runebergin tortut ja Laskiaispullat arkiherkkuja heti tammikuussa vai odotatteko helmikuulle?