Milloin viimeksi?

Ei sille voi mitään, kun silmään sattuu joku blogihaaste, niin tokihan siihen on tartuttava! Eli täältä pesee, Pelkkää timanttia-blogista bongattu MILLOIN VIIMEKSI:

Ilahduin:
Eilen kun kävin kummipojan luona ja sekä kummipoika että isoveljensä ottivat vastaan todella innoissaan ja onnea pursuvina. Kaksi energista pikkupoikaa ilahduttaa aina!

Nauroin:
Eilen(kin) nauroin kun taistelin omaa sänkyäni takaisin 21-vuotiaalta bodaripojaltani. Hemmon mielipuuhaa on äidin rääkkääminen ja kiusaaminen ”kuntouttavalla otteella” – pitää kuulema huolta siitä että pysyn vetreänä  ja notkeana.

Itkin:
Taisin itkeä viimeksi oikein sydämeni pohjasta, surusta, vuosi sitten kesällä, isäni aivoverenvuodon jälkeen sairaalasta tultuani. Sen jälkeen en ole antanut itselleni itkun ylellisyyttä. Tiedän että pitäisi ja tahtoisinkin, mutta en vain enää (nyt) osaa.

Harmistuin:
Viime viikolla kun sain huomata, että kesämökillä tehtävä harmaavesisuodattimien asennus oli tehty aivan päin #€U=#)=#) – tai ainakin totaalisen toisin kuin mitä oli tilattu. Asia on työn alla…

Häkellyin:
Perjantaina kun olin kuvauksissa kaupunkilehteen ja samaan juttuun kuvattava ihminen ei edes tervehtinyt minua. Ole siinä sitten rennosti ja hymyile yhteiskuvissa, kun toinen on yhtä lähestyttävä kuin juuttisäkillinen auringonkukansiemeniä.

Kokeilin:
Tiistaina sain sormeeni kokeiltavaksi Moodtronic-stressinmittaussormuksen. Kokeilu tosin tyssäsi alkuunsa, koska testilaitteen akku oli sökönä. Eilen sain sitten paremmalla akulla varustetun yksilön postissa, joten tämä kokeilu jatkuu vielä reilun viikon!

Urheilin:
En edes muista! Lasketaanko halkosavotta urheiluksi? Jos lasketaan, niin kolmisen viikkoa sitten mökillä.

Luin:
Luen koko ajan. Aina ja kaikkialla, jos vain joku tyhjä väli ilmaantuu.

Söin:
Aamupalan juuri äsken, paahdettua kaurarieskaa, Benecolia, savujuustoa ja keitetyn kananmunan. Tummapaahtoista kahvia.

Tapasin:
Eilen ystäväni ja hänen hurmaavat Duracell-poikansa, joista toinen on kummipoikani ja toinen muuten vain ihana <3
Tapasin myös vanhenpani.

Päätin:
Viimeksi eilen illalla päätin saman asian, minkä miljoona kertaa aiemminkin ja varmaan miljoona kertaa tulevaisuudessakin, niin kauan kuin äitini hengissä säilyy: en anna itseni provosoitua hänen kaikkia meitä läheisiä raastavasta tyylistään olla välittämättä omasta terveydestään.

Inspiroiduin:
Kun BigBrother alkoi inspiroiduin piiiiitkästä aikaa kutomisesta (tai jotkut kutsuu sitä neulomiseksi) ja sukkia sekä pipoja on syntynyt.

Mites sinä – milloin viimeksi?

Puheenaiheet Höpsöä

Ulla Donner: Sontaa

Kuka voisi vastustaa sarjakuvakirjaa nimeltä Sontaa? No en minä ainakaan ja koska minä en myöskään voi olla hehkuttamatta jos jostain asiasta tykkään, niin täältä pesee!
Pidän Ulla Donnerin kynänjäljestä paljon, se on simppelin selkeää mutta elävää ilman turhia koukerointia ja tyylittelyjä.

Takakannen tekstin mukaan Sontaa kertoo kapitalismista, perunoista ja hlusta vetää itsensä vessasta alas, mutta varsin viiltävällä kynänterällä Sontaa kertoo myös tämän päivän maailmasta, karrikoiden toki, mutta ainakin minä tunnistin tarinan edetessä monta (naurettavaakin) kliseetä nykyhetken trendikkyydestä ja pinnallisuudesta.
Vaikka ”Kaikki ovatkin vegaaneja, feministejä ja tekevät töitä asioiden parissa, joihin he todella uskovat. Vai onko kaikki sittenkin vain samaa vanhaa paskaa uudessa paketissa?”

Mainostoimisto Hackers Disruption Agencyssä huonekaluja ei ole, koska siellä halutaan korostaa epämuodollisuutta ja vapauttaa flow´ta, tunteet saa näyttää ja pomokin ottaa kosketuspintaa (konkreettisesti) väkeensä tsempatessaan heitä prokkiksesta prokkikseen (tarkoituksellinen kk gg:n sijaan). Tosin huomenna voipi tulla potkut.

Prokkis onkin aikamoinen. PEKKARA on perunaproteiinimakkara, jonka proteiinit on jauhettu Coloradokuoriaista…
After-workeille suunnanneen seurueen baari-iltaan kasaantuu paljon tunteita, avautumisia ja erilaisia keskusteluja, jotka ainakin minulle avautuvat huvittavina, näpäytyksiä sinkoilee suuntaan jos toiseen kun monet nykyajan ilmiöt ja elämäntavat saavat osansa.
Donnerin naiset ovat täynnä uhoa ja painavia sanoja, mutta trendikkään ulkokuoren alta pilkottaa ihan perus-Irmeli, joka haluaisi, mutta ei sitten uskallakaan haluta  ”perinteisiä arvoja”.Ja sivu-sivulta, kuva-kuvalta Coloradokuoriaiset lisääntyvät. Raamatullisen mittakaavan tuholaisinvaasiouutinen herättää pientä epämukavuutta omasta osallisuudesta mainosmaakareissa, mutta kun hetken kelaa kaikkien muiden aiheuttamia tuhoja, tunne helpottaa.
Pekkaran proteiininlähteiden vallatessa maailmaa sen armoitetut markkinoijat popsivat omia Pekkara-annoksiaan baareilun jälkihuikotilassa, kukin omalla tavallaan humaltuen.

Tiukka, mutta viihdyttävä tarina. Sarjakuvakirja myös niille, keiden mielestä sarjakuvat eivät ole kirjallisuutta.
Ajankohtaista, ironista ja energistä.

Keitäpä kappa perunoita ja ota luettavaksi SONTAA!

Kulttuuri Kirjat Suosittelen