Julia, Jesper ja heidän viiden kuukauden ikäinen tyttärensä saapuvat viettämään yhteistä lomaa Anholtin saarelle, missä ainakin Julia toivoo heidän löytävän uudestaan suhteen alkuaikojen kiihkeyden ja rakkauden ja muotoutuvan idylliseksi perheeksi. Julian raskaus ei ollut suunniteltu ja tapahtui varsin aikaisessa vaiheessa seurustelua, mutta tytär on kuitenkin molemmille tärkeä, ehkä tärkein?

Parisuhde on jotenkin muuttunut väsymyksen, riitojen ja tyytymättömyyden oravanpyöräksi ja asiat jotka alkuun heitä toisissaan viehättivät hiertävät yhä enemmän ja enemmän molempia.
Molemmat tulkitsevat toisen sanoja ja tekoja omien ajatustensa suodattamina ja käyttäytyvät omien tulkintojensa mukaan kysymättä toiselta, ovatko oletukset totta vai ei.

Kuulostaa perinteiseltä vauvavuosi-parisuhdedraamalta, mutta Maria Svelandin Kylmää leikkiä (Gråleken) onkin yllättävän rankka kirja.

Kerronta luo odotuksen jostain yliluonnollisesta tai aavistuksen kauhutarinaksi kehittymisestä. Yksin ollessaan Julie näkee ja kuulee outoja, mutta tapahtuuko asioita oikeasti, vai johtuvatko aistimukset vain Julien (koko ajan lisääntyvästä) viininjuonnista, millä hän yrittää vaientaa ahdistustaan?

Yrityksistä huolimatta lyhyet sovun hetket eivät kestä ja lopulta erään riidan jälkeen Jesper jopa lähtee saarelta. Kun hän viimein palaa takaisin, Julia yöllä valvoessaan näkee hänen puhelimeensa kilahtaneen viestin ex-tyttöystävältä ja tilanne räjähtää käsiin…

Kirjasta tuli surullinen olo, mutta olen iloinen että luin sen. Kauniisti kirjoitettu kirja rumista asioista, sanoista ja teoista.