Kun perjantaina olin Tampereelle saavuttuani tuupannut matkalaukun hotelille, suuntasin oitis kohti Vapriikkia, jonka DRACULA-näyttelyssä halusin ehdottomasti käydä.

Ihan hävettää tunnustaa, että en ole ikinä ennen käynyt Vapriikissa, vaikka Tampereella asuinkin ja sieltä poismuutettuani säännöllisesti kaupungissa vierailen.

Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös niin vanha sananlaskukin sano?

Museokeskus Vapriikki toimii Tampellan tehtaan entisessä verstaassa Tammerkosken partaalla ja se on toiminut vanhan tehtaan tiloissa syksystä 1996.

Nautiskeltavana on kerrallaan yli kymmenen näyttelyä, joista löytyy jokaiselle jotain. Vapriikissa voi käydä myös  Tampereen luonnontieteellisessä museossa, Tampereen kivimuseossa, Postimuseossa, Suomen Jääkiekkomuseossa, Mediamuseo Rupriikissa, Suomen Pelimuseossa ja Nukkemuseossa.

Nähtävää riittää tuntikausiksi!

Pääsin kassalla esittelemään opasliiton jäsenkorttiani, joka oikeuttikin minut ilmaiseen sisäänpääsyyn tähän monipuoliseen kohteeseen, jonka sokkeloissa seikkailun avuksi sain (onneksi) tiskiltä kartan käteeni.

Aloitin oman kierrokseni kivimuseosta, joka sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa. Kivimuseon n. 7000 näyteyksilön kokoelman on kaupunki saanut lahjoituksena.
Esillä on jalo- ja korukiviä niin raakaversioina kuin hiottuina, meteoriitteja, fossiileja…viivyin pitkät tovit ihastellen tiettyjen vitriinien kiillettä ja kimallusta, mutta viehätyin myös fossiileista ja jadeveistoksista.

Kivimuseon jälkeen tepsuttelin läpi luonnontieteellisen museon, nukkemuseon ja jääkiekkomuseon – pysähdyin hetkeksi kunnioittamaan Suomen 1. jääkiekon MM-voittovitriinin kohdalla, ihan vain Turjakkeen mieliksi, se kun oli/on hänelle kovasti tärkeä tapahtuma.

Pelimuseo on mieletön paikka! Vaikka en mikään himopelaaja ole ikinä ollut (paitsi Tetris…), niin useimmat museossa esillä JA PELATTAVISSA olevat pelit olivat tuttuja ja ah, niin nostalgisia. Täydellinen luokkaretkikohde peruskoululaisille. Kerrankin museo missä ei metrin välimatkoin ole ”ei saa koskea”-kylttejä.

Pelimuseon jälkeen piti istahtaa kahville – päädyin nautiskelemaan kotiseutuhenkisesti riisipiirakan (huom! ei Karjalan piirakka) munavoilla ja herkuttelemaan Dracula-näyttelyn teemoittaman leivoksen: VERIappelsiinimoussea vadelmasydämellä tarjoava leivonnainen oli täydellisesti minun suuni mukainen. Suosittelen käymään maistamassa, vaikka ihan ilman museokokemustakin!

Kahvihetken jälkeen astuin sisään varsinaiseen näyttelykohteeseeni, Vampyyrit vapriikissa-näyttelyyn.

Mustanpuhuva ja hämärä näyttelysali viehätti silmää ja mieltä. Myös äänimaisema oli mietitty ja se täydensi kierroksen nautintoa. Tarjolla oli ”faktaa” ja fiktiota näyttely esittellessä vampyyreitä kansanuskomuksissa, elokuvissa, kirjallisuudessa ja populaarikulttuurissa.
Viehätyin itse suuresti esim. vertailusta kansanuskomusten ja Bram Stokerin vampyyrien välillä. VItriinissä oli myös esineistöä Bram Stoker Estatelta ja pääsin ihailemaan Dracula-romaanin ensipainoksia ja Stokerin henkilökohtaisia muistiinpanoja,Vampyyrien evästä kauniin punaisessa jääkaapissa.

Kauhuelokuvafanina näyttelyn kohokohta oli osio, jonka mielessäni nimesin ”Vampyyrit viihtessä”-osioksi. Näytöillä pyöri vampyyrileffoja (mm. kulttileffa Nosferatu) ja esillä oli Dracula-/vampyyri-filmien kuvakavalkadi sekä hienonhienoja maskihahmotelmia useammastakin elokuvasta.

Ja ettei näyttelyvieraalle jäisi turvaton olo kaikista vampyyreistä ja verenimijöistä, oli esillä myös Ensiapusetti: näillä välineillä lähtee henki ihan taatusti verenimijältä kuin verenimijältä!
PS: tosin likaisella mielikuvituksella varustettuna, tuo vampyyrintappovaarna näyttää kyllä ihan joltain muulta kuin vaarnalta…