Juurihoidon nousu ja tuho
Marraskuusta asti olen taistellut hammasongelman kanssa.
Ensin poistettiin (väärä) hammas ja sitten minua pompoteltiin sinne tänne ja tuonne kunnallisella päivystyspuolella.
Loikka yksityiselle puolelle sai ongelmahampaan juurihoidon pakettiin ja elämä hymyili taas.
Hetken.
Sitten oireita alkoi taas ilmetä.
Pientä vihlontaa.
Puruarkuutta.
Leuan ja posken kuumotusta.
Pitkään sinnittelin kipulääkkeillä ja jukuripäisellä uskonvoimaan luottamisella ”tämä on ihan kunnossa, ei koske, ei vaivaa, kunnossakunnossakunnossa”
No ei perkele ole kunnossa.
Viikko sitten hammaslääkäri hioi juurihoidetun hampaan paikkaa ja tuntemukset katosivat.Helpotus ei kestänyt kuin yhden päivän ja kipuilu jatkui taas.
Eilen makasin jälleen kerran tutussa tuolissa ja hammaslääkäri totesi, että eipä tässä muuta voida kuin purkaa se juurihoito ja tuupata juuri täyteen mömmöjä, josko tilanne siitä asettuisi. Ja voi että oli lystiä kun hammas sitten purettiin.
Uusi aika on heti ensi viikon tiistaiksi, mitä silloin on tarkoitus tehdä en tiedä. Ainakaan vielä tänään hammas/leuka ei ole asettunut vaan kipulääkettä piti taasen napsia vatsansuojalääkkeen kanssa.
Huoh.
Alan jo vähitellen haaveilla tekohampaista (siihen hintaan, mitä tähän hoitosessioon on jo uponnut, olisin saanut proteesit niin ylä- kuin alahampaiden tilalle ).
